LAUANTAIHIN 4.2. SAAKKA

Kampanjointia Asema-aukion vaaliteltalla torstaina 2.2. kello 7-18, perjantaina kello 7-20 ja lauantaina 4.2. kello 10-18. Varaa itsellesi kahden tunnin mittainen päivystysvuoro tai piipahda ohikulkumatkalla kahvilla! Täältä voit hakea myös lehtiä ja esitteitä jaettavaksi muualla. Mökillä on myynnissä Pekka-lasinalusia, 2-korvakoruja ja Kakkoskierros-sarjakuva-albumia.

ARKIAAMUISIN JA -ILTAPÄIVISIN

Kampanjointia metro- ja junasemilla. Hae esitteitä Asema-aukion teltalta, puoluetoimistolta (Fredrinkinkatu 33 A, 2. krs) tai tilaa verkkokaupasta. Kampanjointi myös muina aikoina sallittu, totta kai!

PERJANTAI 3.2.

Kampanjointia Iso-Roballa noin kello 15-19. Ilmoittautuminen

Vaalimökki asema-aukiolla auki illalla klo 20 saakka.

PekkaAid 2012 Astoria-salissa (Iso Roobertinkatu 14) kello 20 alkaen, ovet kello 19. Illan esiintyjiä mm. Kauko Röyhkä, Heikki Salo (Miljoonasade), Laura Sippola, Tapani Rinne (Rinneradio) dj. Muffler, Kärtsy Hatakka (Waltari), Selja Sini Felin, Alpo Aaltokoski, 6PackShow, Janne Maarala & Kampanjatukiorkesteri sekä Mieskuoro Pekka. Liput hintaan 10, 20, 50 ja 100€ Tiketistä. Tapahtuma Facebookissa. TAPAA PEKKA!

LAUANTAI 4.2.

Messukeskuksella (Messuaukio 1) Haavisto vierailee MP 12-messujen yhteydessä järjestettävässä Pohjoismaiden Supercross-sarjan osakilpailussa kello 14. TAPAA PEKKA!

Ravintolapäivä tuo sinulle Pekkaravintoloita ympäri valtakuntaa!

Kampanjointia Kauppakeskus Columbuksen Citymarketin aulassa kello 10-14. Kansanedustaja Anni Sinnemäki paikalla n. kello 10.30-11.30. Ilmoittautuminen

Kampanjointia Kontulan ostoskeskuksella kello 11-15. Kansanedustaja Anni Sinnemäki paikalla n. kello 12-13. Pertti Jarla signeeraa Fingerpori-kirjoja Kontulan antikvariaatissa (Ostostie 4) kello 12-14. Soppatykki!

Kampanjointia Kannelmäen Prismalla 4.2. klo 11-17. Ilmoittautuminen

Soppatykki Jakomäenaukiolla 4.2. klo 10-13. Ilmoittautuminen

SUNNUNTAI 5.2.

Vaalivalvojaiset kello 18.30 alkaen Tavastiaklubilla (Urho Kekkosen katu 4). Varjovalvojaiset Kampin keskuksen Bruuverissa klo 19 alkaen. Tervetuloa! Ilmoittautumisia ei kerätä etukäteen. Vapaa pääsy!

On ilahduttavaa, että sosiaalilautakunnan 17.1. päätöksen perusteella ostopalveluita peruspäivähoitoa tarjoavissa yksityisissä päiväkodeissa voidaan ja pitää käyttää, jos on alueellinen tarve sitä edellyttää. Ostopalveluja voidaan jatkossa kilpailuttaa myös kattohintaperiaatetta soveltaen, jolloin niiden hinta ei nouse ilman erityistä perustetta oman toiminnan hintaa korkeammaksi.

Niukka häviö äänestyksessä steiner- ja montessoripedagogiikan ostopalvelusopimusten jatkumisesta on pettymys. On riski, että päivähoitopaikat vähenevät, jos nykyiset Steiner- ja Montessoripäiväkotien ostopalvelujen tuottajat eivät voi jatkaa. Pienituloisimmat yksinhuoltajat ja opiskelijat eivät helposti pysty maksamaan yksityisiä hoitomaksuja. Noin 200 päiväkotipaikkaa joutuu nyt kilpailutuksen ulkopuolelle. Toivon todella, että erityispedagogiset päivähoitopaikat eivät vähene tai vastaavat koulut joudu vaikeuksiin.

On sosiaalisesti epäoikeudenmukaista, että pienituloisten perheiden mahdollisuus valita erityispedagogisia päiväkotivaihtoehtoja heikkenee, sillä yksityisen hoidon tuen avulla ei voida mahdollistaa 0-maksu-luokkaa, kuten ostopalveluissa on tehty. Lähes tulotonkin perhe joutuu jatkossa maksamaan yksityisessä hoitopaikassa lähes 100 euroa kuukaudessa hoitomaksua/lapsi. 3000 euroa kuukaudessa ansaitseva kolmihenkinen perhe, joka nyt maksaa lapsestaan 123 euroa hoitomaksua ostopalvelupäiväkodissa, joutuu jatkossa maksamaan keskimäärin 160 euroa enemmän.

Samassa kokouksessa hyväksytty yksityisen hoidon tuen Helsinki-lisän nosto hyödyttää euromääräisesti eniten pienituloisia, mikä on hyvä. Sosiaalilautakunta päätti lisätä 40 euroa/kk jokaiselle yksityisessä hoidossa olevalle yli 3-vuotiaalle. Se on hyvä alku. Pienituloisimmat voivat saada lisäksi 60 euroa/lapsi. Tosin, vaikka kunta nostaa tukiaan, niin silti asiakasmaksun lopullinen suuruus on yksityisen päiväkodin päätettävissä.

Sosiaalilautakunnan budjetissa sitovana tavoitteena v. 2012 – on myös päiväkotiryhmien pienentäminen. On tärkeää, että tämä toteutuu. On järkevää toteuttaa kiireesti myös siirrettäviä riittävän laadukkaita moduulipäiväkoteja ruuhkahuippujen tasoittamiseksi. Nyt pitää kartoittaa ne y-tontit, joilla on riittävästi tilaa tilapäisille päiväkodeille. Nyt on aika sekä lisätä perheiden valinnan mahdollisuutta että varmistaa varhaiskasvatuksen laatu ryhmäkokoja pienentämällä. Otamme haasteen vastaan. Varhaiskasvatukseen kannattaa panostaa. Yhteistyössä.

Sirkku Ingervo
sosiaalilautakunnan pj.
kaupunginvaltuutettu
kahden lapsen äiti

Kaupungin omistuksessa on lukuisia vanhoja puutaloja eri puolilla Helsinkiä. Osa rakennuksista on kaupungin omassa käytössä esimerkiksi päiväkoteina, osa vuokrattuna erilaisiin tarkoituksiin. Niiden käyttö on hyvin kirjavaa, samoin kuin sopimukset, joilla rakennusten hallinta on siirretty käyttäjille.

Rakennusten arvo kokonaisuutena on pieni verrattuna kaupungin koko kiinteistöomistukseen. Niiden hallinta on kuitenkin melkoisen työlästä: ylläpito vie isännöitsijöiden työpanosta, vuokralaisten vaihtuminen työllistää, peruskorjausinvestoinnit nielevät rahaa. Onko siis edes järkevää pitää näitä kaikkia julkisessa omistuksessa?

Pelkästään taloudellisesta näkökulmasta rakennusten myyminen olisi johdonmukaisin vaihtoehto, koska vuokratuotto ei välttämättä kata käyttö- ja pääomakuluja. Tämä on kuitenkin liian yksinkertainen ajattelutapa. Jokaisessa talossa on myös yksilöllisiä ominaisuuksia, joita ei edes voida hinnoitella.

Sen vuoksi jokaisen rakennuksen kohdalla tulee pohtia erikseen käyttötavoitteet ja vaihtoehdot. Mittareita ovat esimerkiksi kulttuurihistoriallinen merkitys, kaupunkikuvallinen merkitys, kunnostustarve, investointitarve, tilojen ja sijainnin sopivuus eri käyttötarkoituksiin. Kun eri mahdollisuudet on kirjattu, mietitään, toteutuvatko ne paremmin kaupungin vai jonkun muun tahon omistuksessa. Ainoastaan jos perusteluja kaupungin omistukseen ei ole, rakennus voidaan myydä.

Myyntitilanteessakin on mietittävä, millaista toimintaa rakennukseen halutaan. Tarjouskilpailuun voidaan liittää hinnan lisäksi toimintaan liittyviä ehtoja. Ei siis myydä pelkän hintakilpailun perusteella, jos toiminnalla on merkitystä. Jos ei ole, hintakilpailukin on hyvä menettelytapa.

Toiminta- ja kokoontumistiloja tarvitsevat monet asukasryhmät ja ruohonjuuritason toimijat, partiolaiset, yhdistykset ja järjestöt. Luovaa mielikuvitusta tarvitaan, jotta tilat ja tarvitsijat kohtaavat, ja rakennukset jatkavat arvoistansa elämää.

Vihreänä vaihtoehtona on tasapainotettu ratkaisu, jossa arvokkaat rakennukset säilytetään ja ne, jotka palvelevat kaupunkia paremmin yksityisessä omistuksessa, voidaan myydä.

Tuula Paalimäki

Kiinteistölautakunnan puheenjohtaja

Helsingin vihreät pitävät parhaana ratkaisuna uuden voimalan rakentamista, mikä helpottaisi kaupunkimme ilmastokuormituksen vähentämistä ja tekisi mahdolliseksi Kalasataman alueen täyden hyödyntämisen uusien asuntojen ja työpaikkojen luomiseksi. Muista poliittisista ryhmistä riippuu, millainen päätös saadaan. Kokoomus on ehdottanut Hanasaari-päätöksen lykkäämistä neljällä vuodella eteenpäin, demarit taas haluaisivat säilyttää Hanasaaren kivihiilivoimalan käytössä vielä lähivuosikymmenet.

Vaikka Helenin voimalat on pidetty hyvässä kunnossa, ne eivät ole kovin joustavia, kun fossiilisille polttoaineille haetaan vaihtoehtoja. Kivihiilivoimalat Hanasaaressa ja Salmisaaressa on rakennettu polttamaan kivihiilipölyä, joten myös vaihtoehtoiset polttoaineet on jalostettava rakenteltaan sopivaan muotoon. Voimalat ovat myös jääneet tiiviin kaupunkirakenteen keskelle, eikä niiden tonteilla mahdu käsittelemään haketta tai pellettejä, jotka vievät kivihiiltä enemmän tilaa.

Monipolttoainelaitoksessa voisi hyödyntää monenlaisia biopolttoaineita, ja se tuottaisi sähköäkin vanhaa voimalaa enemmän. Investointi siis maksaisi itsensä takaisin alhaisempina käyttökustannuksina.

Vanhojen voimaloiden pienhiukkas-, rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöille on tulossa lähivuosina uusia puhdistusvaatimuksia. Jo 2016 astuu voimaan EU:n teollisuuspäästödirektiivi, jonka vaatimusten täyttämiseksi on joko tehtävä minimissäänkin kymmenien miljoonien investoinnit voimalaa kohti tai suljettava ne lyhyen siirtymäajan kuluessa. Kun laitoksia 1970-luvulla rakennettiin, ei niiden rakenteessa vielä osattu huomioida sen enempää nykyvaatimusten mukaista savukaasujen puhdistusta kuin vaihtoehtoisia polttoaineitakaan. Niinpä jälkikäteen tehdyt ratkaisut ovat kalliimpia toteuttaa kuin vaatimusten huomiointi jo suunnitteluvaiheessa.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu on ylittänyt Kansainvälisen ilmastopaneelin synkimmätkin ennusteet. On entistä suurempi tarve pyrkiä eroon fossiilisista polttoaineista, jotta vältetään laajojen alueiden muuttuminen elinkelvottomiksi tämän vuosisadan aikana. Tarvitaan sekä kulutukseen että energiantuotantoon vaikuttamista. Helsingin kaupungille on tehty tänä vuonna erinomainen selvitys parhaista energiatehokkuuskäytännöistä, joten myös parhaiden energiansäästötoimien valinta on entistä helpompaa.

Piia J. Häkkinen

Helsingin Energian johtokunnan varapuheenjohtaja

Osana yhdistämistä on punnittu päivähoidon paikkaa ja organisoitumista. Syytä onkin, sillä lasten määrä Helsingissä kasvaa. Kaupungissa asuvien lasten määrä ylittää ennusteet. Yhä useampi perhe valitsee asuinpaikakseen kaupungin eikä muutakaan kehyskuntiin. Näin olen itsekin tehnyt. Se tarkoittaa vähän pienempää asuntoa, mutta eipähän tarvitse käyttää päivässä tuntia työmatkoihin suuntaansa. Eikä tarvitse pakkasaamuna nousta etsimään autoa lumesta tai kolaamaan tietä postilaatikolle. Kerrostalossa joku muu tekee pihatyösi.

Päivähoito on palvelu, jonka laadun perusteella monet perheet valitsevat asuinsijansa. Päivähoidosta onkin tarkoitus tehdä Helsingissä oma virastonsa. Siitä ei tulekaan mikään pieni virasto, sillä suomenkielisessä päivähoidossa työskentelee tällä hetkellä noin 5000 ihmistä. Alun perin kannatin itse sitä, että päivähoito olisi oma linjansa opetustoimessa, kuten siellä nyt on vaikkapa peruskoulutus, lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus. Omalle virastolle on kuitenkin hyvät perustelut.

Nyt ehdotetaankin päivähoidolle omaa virastoa, mutta sosiaali- ja terveystoimen johtajan alaisuuteen. Paikka ei ole huono, mutta paljon parempi ja loogisempi paikka olisi opetustoimi.

Maan hallitus on siirtämässä varhaiskasvatusta sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön. Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen linkki esiopetukseen ja kouluihin vahvistuu. Monet kunnat ovat jo noudattaneet tätä ja siirtäneet päivähoidon opetustoimeen. Kokemukset ovat olleet hyviä. Helsinkikin on siirtänyt ruotsinkielisen päivähoidon opetustoimeen.

Kokoomus ja demarit ovat olleet valtakunnallisesti tekemässä tätä uudistusta. Aikaisemmissa keskusteluissa monet sieltä ovat lämpimästi kannattaneet opetustoimea oikeana paikkana. Päätöksen hetkellä ääni kellossa on muuttunut. En juuri keksi muuta selitystä kuin että demareilla ja kokoomuksella on sopimus siitä, että tällä vaalikaudella he eivät muuta apulaiskaupunginjohtajien rootelijakoa tai poliittista tasapainoa. Mikä pitkälti selittää senkin, että vihreillä on edelleen kaupungin toiseksi suurimpana puolueena räikeä aliedustus poliittisissa apulaiskaupunginjohtajissa.

Kun päivähoidon oma virasto perustetaan, tärkeintä on kuitenkin huomioida, ettei se ei rakenna raja-aitoja ympärilleen. Että yhteistyö ja vuorovaikutus sekä opetustoimen että sosiaalitoimen kanssa olisi jatkuvaa ja aitoa. Ja ettei se rakenna itselleen lisää byrokratiaa, hallinnon tasoja, päällikköjä ja tukipalveluja. Koko sosiaali- ja terveystoimen muutos pitää toteuttaa siten, että henkilöstö on muutoksen suunnittelussa mukana ja tehdään aitoa työtä yhteisten toimintatapojen ja arvojen luomiseksi.

Elina Moisio
kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu

Tälläkin hetkellä Helsingissä on käytettävissä siirrettäviä ns. paviljonkipäiväkoteja mm. Lauttasaaressa, joka on ollut Munkkiniemen lisäksi niitä alueita, joissa ei jo olemassa olevasta rakennuskannasta ole löytynyt päivähoidolle sopivia tiloja. Paviljonkipäiväkodit on voitu sijoittaa väliaikaisilla käyttötarkoituksenmuutosluvilla mm. puistojen laitaan. Paviljonkipäiväkotien ongelmana on kuitenkin ollut kalliit siirtokulut ja rakennuskulut, jotka lähes vastaavat pysyvän rakennuksen rakennuskuluja. Tästä huolimatta näitä siirrettäviä vaihtoehtoja tulisi edelleen kehittää ja pikaisesti lisätä, koska päivähoidon ruuhkahuiput vaihtelevat alueittain  eikä siksi ole aina järkevää rakentaa uusia pysyviä rakennuksia. Lisäksi uuden rakentaminen on luonnollisesti hitaampi prosessi kuin moduulin siirtäminen. Ruotsissa on siirrettäviä moduuleja eli ns. tyyppipäiväkotiratkaisua on käytetty runsaasti ja sieltä meidän kannattaisikin ottaa oppia ja evästystä.

Pidän erityisen tärkeänä sitä, että lapsilla olisi mahdollisuus päästä päiväkotiin, joka on kohtuullisen lähellä heidän kotiaan ja vanhempien kulkureittejä. On erittäin epämielekästä pidentää pienen lapsen hoitopäiviä pitkillä kulkumatkoilla kodin ja päiväkodin välillä. Annan arvoa myös sille, että lapsi voi mahdollisesti käydä päiväkotia niiden lasten kanssa, joiden kanssa hän myöhemmin aloittaa myös koulutien. Lisäksi tämän tyyppisten moduuliratkaisujen muunneltavuutta tulisi jatkossa vielä ennestään lisätä. Parasta olisi, jos siirrettävä moduuli voisi tarpeen mukaan toimia tilana päivähoidolle, esiopetukselle, kouluopetukselle, iltapäivätoiminnalle tai vaikkapa nuorisotilana tai senioritoiminnan tilana. Silloin moduulia ei edes tarvitsisi ehkä niin usein siirtää.

Annika Andersson

varavaltuutettu, kaupunginhallituksen varajäsen

Liian usein asukkaan ääni häviää kaupungin koneistoon. Olen valtuutettuna usein neuvonut, mihin kannattaisi olla yhteydessä jostakin yksittäisestä asiasta. Organisaatio on niin muhkea, että tällainen kolmannen kauden valtuutettu hädin tuskin tietää mikä on oikea osoite. Kuinka sen voisi tietää kaupunkilainen, joka on kenties kiinnostunut yhdestä yksittäisestä asiasta. Asiasta, joka voi olla organisaatiolle pieni, mutta asukkaalle erittäin merkittävä. Palautteen antaminen pitäisi olla helppoa ja koneiston tehtävä olisi ohjata palautteet, ideat ja kysymykset oikeaan osoitteeseen. Kaikki helpohkoilta vaikuttavat palautekanavat eivät nykyisin toimi lainkaan. Olen joskus huvikseni lähettänyt viestejä virastojen palautepostiin, enkä ole saanut minkäänlaista vastausta.

Kaupunkilaisilla on usein hyviä ideoita ja monesti jopa tarmoa niiden toteuttamiseen. Toisinaan kaupungin virkamiehistö tuntuu tekevän kaikkensa, että asiat eivät etene. Kuinka hankalaa voi olla esimerkiksi koirapuiston saaminen kaupunginosaan, jossa sellaista ei ole? Ja onko täysin mahdotonta löytää paikkoja kivoille kahviloille jollaisia kaupunkilaisetkin haluavat?

Usein pienten asioiden päättämistä väheksytään. Halutaan pitäytyä suurissa linjauksissa ja välttää puistonpenkeistä ja jalkakäytävän kivetyksistä keskustelemista. Entäs sitten kun puistonpenkeistä tulee yksinistuttavia, jotta matkalla väsähtäneet eivät niissä nukkuisi? Tai riukuja, joilla ei voi edes istua? Ja kun katukivetyksiä rakennetaan niin, että pyörällä ei voi niitä ylittää? Tällaisissa tilanteissa monella asukkaalla olisi kyllä painava sanansa sanottava, eikä näitä päätöksiä pidä piilottaa suurempien linjausten alle tai antaa yksittäisen viranhaltijan ratkaistavaksi.

Edustuksellinen demokratia on hyvä asia. Meillä valtuutetuilla on velvollisuus olla kiinnostunut kaikista päätettäväksi tulevista asioista. Asukkailla on oikeus käydä äänestämässä ja sen jälkeen jättää organisaatiouudistukset ja strategiat valittujen edustajien harteille. Kaikkien ei tarvitse olla kiinnostuneita kaikista asioista.Silloin kun johonkin asiaan haluaa vaikuttaa tai vaikka jotain toteuttaa, siihen pitää olla helpot reitit. Yksittäinen mielipide ei aina muuta päätöksiä, mutta se ansaitsee tulla huomioiduksi.

Sanna Hellström

kaupunginvaltuutettu, yliopistonlehtori, ELT

Sosiaali- ja terveystoimen yhdistämisselvityslausunto on puhuttanut sosiaali-, terveys-, opetuslautakunnissa. Asiakaslähtöisyys, hoitoketjujen toimivuus ja resurssien jaon järkevyys puoltavat yhteistä sosiaali- ja terveysvirastoa. Palvelujen osaoptimointi tiukassa taloustilanteessa vähenisi. Vanhusten pallottelu luukulta toiselle loppuisi. Näin Vantaalla ja Espoossakin on onnistuttu tekemään sosiaali- ja terveystoimen yhdistyttyä jo 1990-luvulla. Helsingissä yhdistetty virasto ei olisi merkittävästi nykyisiä sosiaalivirastoa suurempi.

Suurimpia hyötyjiä olisivat erityisesti vanhukset ja lastensuojelun asiakasperheet, jotka saisivat varhemmin tukea. Suurin osa lastensuojelun sijoitusten taustoista liittyy päihteiden liikakäyttöön ja mielenterveysongelmiin. Jo neuvolassa voitaisiin näissä ongelmiin tulla paremmin apuun, jolloin myös huostaanottotarve voisi vähentää. Inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Päivähoidon hallinnollinen sijainti mietityttää myös. Yhtenä vaihtoehtona on ollut myös siirtää suomenkielisen varhaiskasvatuksen 5600 työntekijää ja noin 350 miljoonaa euroa omaan yksikköönsä sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajan alaisuuteen. Mielestäni varhaiskasvatuksen kannattaisi olla opetustoimen hallinnossa perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen kanssa rinnakkaisena ja tasavertaisena – ei alisteisena. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden saamisen jälkeen varhaiskasvatus on yhtä paljon – tai vähän – sosiaalipalvelua kuin peruskoulukin. Koulun aloitusikää ei kuitenkaan pidä alentaa eikä esiopetusikäisiä siirtää koulujen asfalttipihoille. Sen sijaan päivähoitoikäisten tukeminen kehityksen ongelmissa ja kielivaikeuksissa on paras aloittaa jo paljon nykyistä aiemmin.

Sosiaali- ja terveystoimen yhteinen virasto ja lautakunta voivat aloittaa yhtaikaa kunnallisvaalien jälkeen vuonna. 2013. Mikäli valtuusto tänä syksynä hyväksyy linjauksen, niin vuoden 2012 aikana suunnitelmaa hiottaisiin tiiviisti oman henkilöstön ja yhteistyökumppanien, kuten järjestöjen kanssa.

Lausunnossa kysyttiin kantaa myös tukipalvelujen, kuten siivouksen ja ruokapalvelujen, ulkoistamiseen. Ennen kuin näistä edes kannattaa keskustella, on tiedettävä liikelaitosten tulevaisuudesta paljon nykyistä enemmän.  Hallintoa ei kannata uudistaa vain hallinnollisten laatikkoleikkien vuoksi, vaan asiakaslähtöisyyden lisäämisen takia.

Yksi loppumetrien kysymys todennäköisesti onkin voiko lääkärin esimiehenä olla joku muu kuin lääkäri? Ja löytyykö tarpeeksi luottamuspaikkoja myös pienten puolueiden edustajille? Toivottavasti näihin asioihin löytyy ratkaisu, jotta asukkaat voivat jatkossa saada Helsingissä parempaa palvelua.

Sirkku Ingervo

erityisopettaja,opinto-ohjaaja
sosiaalilautakunnan puheenjohtaja
kaupunginvaltuutettu, Vihreät
Käpylä

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että kulttuuri- ja nuorisoasiainkeskuksen tulee löytää palkankorotusten verran säästöjä budjetistaan. Kun yhtälöön vielä lisätään palkkojen tapaan indeksissä nousevat, useimmiten kaupungin sisäiset vuokrakulut, joutuvat molemmat hallintokunnat käytännössä säästämään satoja tuhansia euroja toiminnastaan.

Nuorisoasiankeskuksessa tämä tarkoittaa ensi vuonna 38:n vakanssin jäädyttämisen lisäksi keskeisimmästä henkilöstön palkitsemismekanismista, tulospalkkioista, luopumista. Kulttuurikeskuksen puolella taas säästöt kohdistuvat muun muassa kulttuuritalojen ohjelmistobudjetteihin. Vakituisen henkilökunnan palkkojen ja sisäisten vuokrakulujen juostessa normaalisti kulttuuritalot itseasiassa toimivat säästöjen ansiosta tehottomammin.

Hivuttavan säästämisen tie alkaa olla kuljettu loppuun: nuorisoasiainkeskus ja kulttuurikeskus toimivat tehokkaasti ja laajaan tehtäväkenttäänsä nähden pienillä resursseilla – ja nyt jo kestävyyskykynsä rajoilla. Jos lisäsäästöjä halutaan tehdä, niitä on löydettävärakenteista.

Kaikki uusien toimintatapojen ja rakenteiden kautta tapahtuva säästäminen ei tarkoita edes heikennyksiä palveluihin. Olisi tärkeää kyetä tarkastelemaan virastojen tarjoamia palveluja kokonaisuutena ja miettiä miten niiden ydintehtävää voitaisiin kaikkein parhaiten toteuttaa. Perustaisimmeko nykyisenkaltaista palveluverkkoa, jos aloittaisimme puhtaalta pöydältä? Jos vastaus on kieltävä, niin miksi? Minkälaisen palveluverkon haluaisimme? Vastaako 1990-luvulla luotu palveluverkko 2010-luvun tarpeisiin?

Nykyinen vaikeita poliittisia päätöksiä välttelevä säästötapa ei ole pidemmän päälle kestävä. Nykymenolla ollaan jo muutaman vuoden kuluttua tilanteessa, jossa meillä on koko joukko päheitä pytinkejä, joissa ei sitten ole varaa järjestää mitään tapahtumia. Hölmöläisten hommaa. Kulttuurikeskus ja nuorisoasiainkeskus ovat myös erittäin pieni menoerä, yhteensä vain noin prosentin, Helsingin kaupungin budjetista. Niistä leikkaaminen ei siis tuota edes merkittäviä säästöjä, vaikka leikkausten vaikutukset sekä nuorisopalveluihin että kulttuuritoimintaan ovat huomattavia.

Jos Helsingissä ei haluta ylläpitää kattavaa nuoriso- tai kulttuuritaloverkkoa 2010-luvulla, vastuussa olevien poliitikkojen tulisi uskaltaa todeta se ääneen. Nyt kuntalaisten arvostamia lähipalveluja säästetään rammoiksi vähitellen ja toivotaan että kukaan ei huomaa.

Kaupungin tulisi jatkossa korvata palkankorotusten aiheuttamat lisäkustannukset kaikille hallintokunnilleen. Mahdolliset säästöt taas sitten pitäisi toteuttaa säästöinä; avoimesti ja niiden vaikutuksista keskustellen.

Hannu Oskala

Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen

Ja sitten on ilmeisesti jossain paikoissa on käynyt niin, että leikkipuistojen henkilökunta on osallistunut tällaiseen kahvin myyntiin. Ja jopa jätskiä ja makkaraa on myyty. Ja vaikka rahasummat ovat olleet pieniä ja voitot on käytetty puiston hyväksi, on siihen käytetty kaupungin määrärahoja.

Nyt tällainen toiminta on kielletty, jos siihen käytetään kaupungin määrärahoja tai puiston henkilökuntaa. Periaatteessa siis vanhemmat saavat keskenään jatkaa kahvinjuontia haluamallaan tavalla. Perusteluina on, että leikkipuiston määrärahoja ei saa käyttää myyntitoimintaan ja leikkipuiston työntekijöiden tehtävä on pitää huolta lapsista, ei myydä kahvia. Kukapa sitä kieltämään, molemmat perustelut ovat hyviä ja arvokkaita itsessään. Mutta jos näitä periaatteita mekanistisesti noudatetaan, seuraa ankeutta ja ihmisten elämästä poistuu arkea ilahduttavaa spontaania toimintaa. Kieltojen kirjaimellinen noudattaminen estää henkilökuntaa auttamasta vanhempia kahvin keittämisessä tai pitämästä sitä kahvikassaa, jos vanhemmat eivät ymmärrä tai jaksa organisoitua.

Kaupunkilaisten palautteessa näkyy kiukku, että pitääkö kaikki kiva kieltää? Ei saa myydä lettuja autosta, ei saa skeitata, ei saa tehdä erilaisia koirapuistoja…Jotkut ovat jo sitä mieltä, että säännöt vievät kaupungin kaupunkilaisilta itseltään.

Mutta eivät ne virkamiehet ja päättäjät käsittääkseni kiusallaan yritä yhteisiä pelisääntöjä tehdä. Ongelma on siinä, voiko ja saako sääntöjä noudattaessa käyttää tulkintaa ja omaa järkeä tilanteen mukaan. Mielestäni periaatteet ovat tärkeitä, esimerkiksi ei käytetä yhteisiä verorahoja väärin tai ohjata leikkipuiston työntekijöitä ensijaisesti kahvinmyyjiksi. Mutta samalla pitää osata ja jaksaa tukea hyvää, spontaania ja yhteisöllistä toimintaa. Eli tiukasti noudattaa periaatetta, että jos se ei ole kielletty, se on ehdottomasti sallittua (terveen järjen puitteissa).

Tätä kirjoittaessa valtuutettu Kimmo Helistö on laittanut sähköpostia leikkipuistojen kahvinmyynnistä sosiaalijohtaja Paavo Voutilaiselle. Katsotaan miten käy.