Tuntuu irvokkaalta puhua täällä demokratiasta. Valtuuston enemmistö on tänään kävellyt helsinkiläisten äänestäjien yli. Sosiaalidemokraatit ja kokoomus käyttäytyvät kuin viimeiset kunnallisvaalit olisi pidetty kahdeksan vuotta sitten. Sosiaalidemokraattien valta on nyt kokoomuksen siunauksella maksimoitu edellisten tai seuraavien kunnallisvaalien tuloksesta välittämättä. On selvää, ettei tämä tilanne voi toistua, vaan kaupunginjohtajien toimikaudet on sidottava valtuustokausiin ja vaalitulokseen. Miten voimme odottaa kaupunkilaisilta luottamusta politiikkaan, kun itse emme osoita minkäänlaista kunnioitusta äänestäjien tahtoa kohtaan?

Mutta jos tämä valtuusto on tänään todistanut jotain, se on se, että tarvitsemme uudet pelisäännöt demokratiaan.

Vihreät haluavat antaa valtaa enemmän helsinkiläisille itselleen.

Nyt kaupunkilaisten mielipidettä kysytään kerran neljässä vuodessa, eikä mikään velvoita valtuustoa tätäkään äänestystulosta noudattamaan. Kuntavaalien ulkopuolella kaupunkilaisten osallistuminen on tehty hankalaksi. Kuntalaisaloitteet hautautuvat virastoihin, kunnalliset kansanäänestykset taas eivät ole sitovia eikä niitä koskaan käytetä.

Tällä hetkellä Helsingissä kuhisee ja uudenlainen kaupunkilaisaktivismi nostaa päätään. Ravintolapäivillä, katubileillä ja kaupunkikirppiksillä kaupunkilaiset itse muokkaavat kaupunkia mieleisekseen. Usein parasta, mitä kaupunki voi elävän kansalaisyhteiskunnan kehittymiselle tehdä, on pysyä pois ihmisten tieltä. Mutta jos haluamme kehittää demokratiaa kaupunkilaisten ehdoilla, on tehtävä myös muuta kuin olla estämättä toimintaa. Kysymys on, osaammeko me ja haluammeko me kehittää hallintoamme vastaamaan kaupunkilaisten muuttuvia tapoja olla ja vaikuttaa kaupungissa.

Kallio-liike on hyvä esimerkki siitä, etteivät asukkaat enää koe kaupunginosayhdistyksien edustavan itseään. Silti kaupungin hallinnon silmissä kaupunginosayhdistykset ovat asukkaiden ääni. Meidän on pystyttävä kuulemaan erilaisia toimijoita. Meidän on opittava huomioimaan lähimetsiään puolustavien kaupunkilaisten tai Vapaa Helsinki -tyyppisten verkostojen vaatimukset päätöksenteossa. Asukasaktivismi ei ole aina nimbyilyä.

Edustuksellinen ja suora demokratia täydentävät toisiaan, eikä vallan antamista kaupunkilaisten käsiin pidä pelätä. Kunnalliset kansanäänestykset ovat olleet mahdollisia jo yli 20 vuotta, mutta Helsingissä tätä mahdollisuutta ei ole käytetty kertaakaan. Kun kaupunkilaiset äänestystä vaativat, on vaatimus otettava tosissaan. Pahin esimerkki löytyy Turusta, jossa lähes 9 % kaikista kaupungin äänioikeutetuista asukkaista teki lain mukaisen kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämisestä toriparkin mahdollista rakentamista. Parhaillaan kokoomus ja sosiaalidemokraatit runnovat hanketta läpi kaupunkilaisista tai oikeuden päätöksistä huolimatta. Kiitos Helsingin kokoomukselle ja sosiaalidemokraateille siitä, että emme kuitenkaan ole Turku, vaikka tänään pääsimmekin aika lähelle.

Demokratiassa on kyse myös kaupungista tilana. Kun kiellämme joltain oikeuden näkyä tai toimia kaupungissa, käytämme valtaa kovimmillaan. Annetaan hengaavan nuorison ja romanien olla. Vieläkään kukaan ei ole kyennyt selittämään, miksi kahvilavaunun keskustaan haluava yrittäjä joutuu hakemaan oikeutta mediasta sen sijaan, että voisi vain yrittää.

Vihreät haluavat, että Helsingissä voi lorvailla, tanssia ja perustaa ravintoloita. Tämä edellyttää joustamista niin virastoilta kuin kaupunkilaisiltakin. Demokratiaryhmän raportissa mainitut demokratiatilat eivät voi tarkoittaa ainoastaan työväentaloja ja asukastaloja. Demokratiatilan pitää kattaa koko kaupunki.

Suuri kysymys kuntademokratiassa liittyy kuntauudistukseen. Vihreät ovat kannattaneet kaksitasoista mallia, jossa Helsinki, Espoo, Vantaa, Sipoo ja Kauniainen liitetään yhdeksi kunnaksi. Metropolikunnan sisällä vanhat kunnat jatkaisivat pitäjinä ja vastaisivat edelleen lähipalveluiden järjestämisestä ja detaljikaavoituksesta. Kaksitasoinen malli estäisi liiallisen keskittämisen. Edustuksellisen demokratian uudistus on kuitenkin tehtävä samanaikaisesti kuntauudistuksen kanssa. Me vihreät emme halua kaupunginosavaltuustoja vain, jotta voisimme väittää lisäävämme ihmisten vaikutusmahdollisuuksia. Emme halua luoda hiekkalaatikkoja ilman todellista valtaa.

Erityisesti leikkipolitiikkaa pitää väittää niiden kohdalla, joilla valtaa on muutenkin vähän. Me emme usko siihen, että pieni nuorten eliitistä koostuva nuorisovaltuusto voi edustaa koko Helsingin nuoria. Nuorilla on yhtä paljon erilaisia näkemyksiä ja vakauksia kuin aikuisillakin. Politiikkaa ei pidä häivyttää helsinkiläisten nuorten päätöksenteosta. Vihreä valtuustoryhmä haluaa antaa valtaa kaikille nuorille, erityisesti niille, jotka eivät sitä tavoittele. Tämä tarkoittaa, että on uskallettava yrittää jotain uuttaa. Onneksi Helsingillä on ollut tähän rohkeutta.

Helsinki on virkamiesvetoinen kaupunki. Me luottamushenkilöt teemme kuntapolitiikkaa omalla vapaa-ajallamme, kun virkamiehet ovat töissä täysipäiväisesti. Ja kuten me olemme moneen otteeseen huomanneet, todellinen valta on valmistelussa. Myös asukkaat on otettava mukaan palveluiden suunnitteluun ja nyt suunnitellut asukasfoorumit ovat tähän hyvä keino. Valmistelussa olevat asiat ja kaikki virastojen tuottama tieto on oltava avoimesti kaupunkilaisten saatavilla, ellei niiden salaamiseen ole erityisen hyvää syytä.

Me tarvitsemme selkeät pelisäännöt siitä, miten kaupunginjohtajat valitaan demokraattisesti. Poliittisesti valitun kaupunginjohtajiston tarkoitus on lisätä puolueiden valtaa kaupungissa. Tässä yhtälössä demokratia ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin valtuustokausiksi valittavaa johtajistoa, jonka kokoonpano vastaa mahdollisimman hyvin valtuuston kokoonpanoa. Apulaiskaupunginjohtajien paikat eivät voi olla vain lisäpelinappulana takahuoneiden lehmänkaupoissa tai kokoomuksen koston väline.

Me vihreät haluamme valtaa virkamiehiltä poliitikoille ja poliitikoilta kaupunkilaisille. Demokratiaryhmän raportissa esitetyt toimenpiteet antavat tälle muutokselle hyvän pohjan.

Jotain on oltava pahasti vialla, kun hallitus haluaa ryhtyä vaikeaksi tiedettyyn kuntauudistukseen. Mikä on rikki, kun pitää korjata?

Kasvavilla kaupunkiseuduilla, ei vain Helsingin seudulla, on menossa muuttoliike, jossa keskuskaupungit menettävät hyvätuloisia veronmaksajia kehyskunnille ja kaikista köyhimmät kerääntyvät alueen ulkoreunoille. Hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu kuntiin. Se ei toimi, jos rikkaat kerääntyvät omiin kuntiinsa ja köyhät omiinsa.

Kuntien välinen segregaatio on itsessään hyvin paha asia, mutta sitäkin pahempaa ovat toimet, joilla toiset haluavat kalastella hyviä veronmaksajia itselleen ja toiset puolustautua. Tästä johtuvat virheet näkyvät kaupunkirakenteessa kauan senkin jälkeen, kun kehitystä vinouttavat pelisäännöt joskus ymmärretään kumota. Mekin teemme sitä. Teollisuuskadun ruuhkissa kärvistelevän kannattaa muistaa, että Helsinki on sallinut sinne kaikkien normien ylittävän määrän pysäköintipaikkoja houkutellakseen muuttoaikeissa olevia yrityksiä jäämään.

Kuka siis toimii väärin? Ei kukaan. Kaikki tekevät oikeita ratkaisuja edustamansa tahon kannalta. Vika on pelisäännöissä, jotka ohjaavat turmiolliseen osaoptimointiin.

Lopputulos puhukoon puolestaan. Pääkaupunkiseudulla käytetään ihmisten kuljettamiseen paikasta toisen kaksi kertaa niin paljon energiaa kuin samankokoisissa keskieurooppalaisissa kaupungeissa. Tämä on iso ympäristöhäpeä, mutta tätäkin pahempaa on, että näin viedään ihmisiltä aikaa, pilataan asuinalueita ja estetään elinkeinorakenteen muutosta kohden urbaania palveluyhteiskuntaa. Palveluelinkeinot eivät menesty, kun ihmisten lähellä ei ole palveluja eikä palveluyrittäjän lähellä ihmisiä.

Asumisesta tulee kallista. Maan hinta on hajautuneessa yhdyskuntarakenteessa kalliimpaa kaikilla etäisyyksillä keskustasta, siis sekä keskustan lähellä että kaukana keskustasta.

Asuntojen hintasuhteet kertovat tiiviin yhdyskunnan suosiosta. Lähellä haluttaisiin asua. Kehitys Helsingin seuduilla ei vastaa asukkaiden toiveita. Osaoptimoinnin vuoksi tehtyä huonoa kaupunkirakennetta lapsemme eivät tule antamaan meille anteeksi.

. . . .

Naapurimme ajattelevat asiasta aivan toisin. He eivät halua perustaa Helsingin kanssa uutta kuntaa. Mukana on halu pitää kiinni etuoikeutetusta asemasta, mutta on kyse muustakin.

Helsingin palvelutuotantoa pidetään kalliina ja hallintoa kankeana. Osittain, mutta vain osittain kyse on Helsingin paremmasta palvelutasosta. Meillä on enemmän lähipalveluita samasta syystä kuin meillä on enemmän lähikauppoja. Toisin kuin naapureillamme, yhdyskuntarakenteemme tukee palveluja kävelyetäisyydellä. Jos kauppa ja kirjasto ovat joka tapauksessa automatkan päässä, ne voi saman tien keskittää suurempiin yksiköihin.

Suurelta osin naapureiden kritiikki on aiheellista. Me teemme asiat kalliisti ja hallintomme on kankeaa.

Vaikka käytäntömme eivät olisi huonompia, ne ovat ainakin erilaisia kuin erityisesti Espoossa. Helsinkiläisen ja espoolaisen hallintokulttuurin yhdistäminen olisi vaikea ja pitkäaikainen urakka. Se on myös tarpeetonta, sillä yli miljoonan asukkaan kunta olisi palvelujen tuottavana yksikkönä liian suuri. Espoolaisten halussa säilyttää omat, heidän mielestään paremmat käytännöt, on vinha perä, mutta perusteltu on myös meidän halumme säilyttää palvelut kävelyetäisyydellä. Pieni kuntien välinen kilpailu on vain hyväksi.

Osaoptimoinnin tuomat ongelmat ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus puoltavat kuntaliitoksia, demokratian, hallintokulttuurien erilaisuus palvelutuotannon mittakaava taas puoltavat sitä, ettei kuntia tulisi yhdistää.

Ratkaisuna vihreät esittävät kaksitasoista mallia. Liitettäköön Espoo, Helsinki, Kauniainen, Sipoo ja Vantaa yhdeksi kunnaksi. mutta jatkakoot kukin näistä kunnan sisällä pitäjinä. Kunta keräisi verot ja huolehtisi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta, joukkoliikenteestä, maan käytön tärkeimmistä ratkaisuista ja niin edelleen. Päivähoidon ja peruskouluin kaltaiset lähipalvelut ja detaljikaavoitus jääköön pitäjien vastuulle.  Rahansa pitäjät saisivat suurkunnalta vaikka asukasluvun perusteella. Tällainen kaksitahoinen ratkaisu poistaisi osaoptimoinnin haitat, mutta varjelisi liiallisen keskittämisen nurjilta puolilta.

Suurkunta olisi elinkeinopolitiikassaan tehokkaampi, koska enää ei tarvitsisi kisailla siitä, minkä kaupungin alueelle yhtiöt toimintansa sijoittavat. Helsinkikin alkaisi nähdä Keilaniemen edut seudun elinvoimaisuuden kannalta. Kyse on vähän samasta kuin siinä, että paimentolaiskansa voi paremmin, jos sen asukkaat keskittyvät karjan kasvatukseen eivätkä karjavarkauksiin.

Tässä yhteydessä Helsinki, Espoo ja Vantaa voitaisiin jakaa pienemmiksi yksiköiksi. Tällä olisi omat hyvät ja huonot puolensa. Tätäkin kysymystä valtion asettamat selvitysmiehet aikanaan selvittäisivät yhdessä kuntien edustajien kanssa.

Onko viiden kunnan yhdistyminen optimaalinen vai pitäisikö mukaan ottaa Helsingin seudun kaikki 14 kuntaa? Näin laajan alueen ottaminen mukaan johtaisi asian vesittämiseen. Neljätoista kuntaa käsittävä metropolihallinto olisi heikko ja sen tehtävät jäisivät vähäisiksi. On esimerkiksi perusteltua kaavoittaa Helsinkiä ja Vantaata tiukasti yhdessä, mutta Pornainen suunnitelkoon keskustansa niin kuin itse haluaa. Esillä olevaan viiden kunnan lisäksi voisi mukaan ehkä ottaa Kirkkonummen ja Keravan.

Selvitystyön käynnistyminen on vasta prosessin alku. Sen kuluessa on mahdollista pohtia esimerkiksi kaksitasoisen mallin yksityiskohtia, hallinnon rakennetta, osallistumisen tapoja,  ylemmän ja alemman tason työnjakoa ja esimerkiksi sitä, jatkavatko nykyiset kunnat pitäjinä vain olisiko tarkoituksenmukaisempaa jakaa nykyiset kunnat pienempiin yksiköihin.

Helsingin tulee vastata myönteisesti esitykseen kuntajakoselvittäjän asettamisesta ja vastauksessaan puoltaa kaksitasoista mallia.

Kaupungin ensi vuoden budjettia lähdetään valmistelemaan tutuissa tunnelmissa: Talouden näkymät ovat epävarmat ja Helsinki jatkaa kasvuaan, mikä asettaa paineita palvelujen järjestämiselle, asuntotuotannolle ja liikenteelle. Yleisen taloustilanteen takia kaupungin budjetti tulee laatia varovaisuutta korostaen. Toisaalta talouden epävarmuuden ei pidä johtaa liialliseen synkistelyyn. Useana edellisenä vuonna kaupungin talous on ollut loppujen lopuksi ennusteita parempi.

Kaupungin perustehtävä on tuottaa kaupunkilaisille toimiva infrastruktuuri ja toimivat hyvinvointipalvelut. Näihin myös kuluu valtaosa kaupungin budjetista. Siksi niiden järjestäminen toimivasti ja järkevästi on keskeisin asia myös kaupungin talouden kannalta.

Palaan näihin teemoihin puheeni loppupuolella. Aluksi kuitenkin muutama sana elinkeinorakenteen muutoksesta ja kaupungin roolista siinä.

***

Olemme saaneet lukea huolestuttavia uutisia Suomen kauppataseen muuttumisesta negatiiviseksi ja pääkaupunkiseudun talouskasvun hidastumisesta muuta maata hitaammaksi. Yhä harvempi rahtilaiva lähtee täytenä Vuosaaren satamasta ja yhä harvempi helsinkiläinen saa elantonsa vientiteollisuuden aloilta. Moni perinteinen teollisuudenala on vaikeuksissa.

Tässä tilanteessa oikea ratkaisu ei ole jäädä voivottelemaan heikkoa kehitystä, vaan tukea aloja, jotka tuovat työpaikkoja.

Sellaisia ovat kulttuurialat, tapahtumat ja matkailu. Siksi olemme olleet tyytyväisiä, että kaupungin johto on ollut aktiivinen tällä saralla. Suuret konferenssit, kulttuurimatkailijat ja yleisötapahtumat luovat suoraan paljon työpaikkoja, mutta vielä enemmän välillisesti lisätessään yleisesti taloudellista toimeliaisuutta ja nostamalla Helsingin profiilia kaupunkina, jossa tapahtuu ja jossa on hauskaa asua ja vierailla.

Tapahtuma- ja kulttuurikaupunkina pysyminen vaatii myös investointeja. Meillä on päätettävänä uuden taidemuseon ja pääkirjaston rakentaminen sekä olympiastadionin kallis peruskorjaus. Näistä kaikista hankkeista on saatava yksityiskohtaiset suunnitelmat ja budjetit, jotta voimme päättää, mihin profiilinnostohankkeisiin meillä on varaa ja mihin ei.

Helsingin tulevaisuus ei kuitenkaan rakennu vain näyttävistä rakennuksista ja suurtapahtumista. Kaupungin tekevät eläväksi pienyrittäjät, erilaiset kulttuuritoimijat ja ihmisten paikallinen aktiivisuus. Viime vuosina on usein tuntunut, että kaupungin byrokratia ennemmin estää ruohonjuuritason aktiivisuutta kuin kannustaa siihen. Näistä ovat esimerkkejä nihkeys löytää kioskiyrittäjille paikkoja tai tapahtumajärjestäjien valitus mahdottomasta lupaviidakosta.

Kaupungin tuleekin tukea entistä johdonmukaisemmin erilaisia kaupunginosatapahtumia, tehdä lupien hakemisesta nykyistä helpompaa ja toimia paljon nykyistä joustavammin erilaisten pienyrittäjien suuntaan.

***

Sitten kaupungin palveluihin. Kaikkein keskeisin asia kaupungissa vuonna 2013 tulee olemaan sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistyminen. Fuusio tulee valmistella erittäin huolellisesti, jotta kaikki toimii hyvin uudistuksen astuessa voimaan.

Uudistuksella ei haeta säästöjä, mutta jos uudistus lunastaa siihen kohdistetut odotukset vähentää hoitoketjujen katkeamisia erityisesti vanhustenhoidossa, on sen vaikutukset myös budjettiin merkittävät.

Uudistuksen yhteydessä on tärkeää käydä läpi myös palvelujen vaikuttavuus. Helsingin tulee pystyä kohdistamaan resursseja kaikkein heikoimmassa asemassa oleville kaupunkilaisille nykyistä paremmin. Terveyserojen kasvu ja kaupunginosien eriarvoistuminen ovat merkkejä siitä, että tässä ei ole onnistuttu. Lisärahan antaminen heikoista oppimistuloksista kärsiville kouluille ei yksin riitä, vaan tulee löytää uusia malleja vähentää kaupunkilaisten eriarvoisuutta.

On tärkeää, että ennaltaehkäisyyn panostetaan sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistämisessä. Päihdehuolto, mielenterveysongelmien hoito sekä lasten neuvola tulee olla tiiviisti linkitettynä lapsiperheiden palveluihin, jotta lasten ja nuorten huostaanottotarve voisi oikeasti vähentyä.

Opetustoimessa tulee erityistä huomiota kiinnittää ammatilliseen koulutukseen, jonka suosio on yhä kasvussa. Uusiin oppilaitoskiinteistöihin tulee investoida samalla kun vanhat tulee pitää kunnossa. Opintojen keskeyttäminen on suuri ongelma ammatillisissa oppilaitoksissa. Tämän vuoden budjettiin lisättiin määräraha ongelmaan puuttumiseen mm. oppilashuoltoa tehostamalla. Ensi vuonna tätä panostusta on syytä jatkaa.

***

Keskeistä eriarvoisuuskehityksen pysäyttämisessä on kaavoitus ja asuntopolitiikka. Toivottavasti kuntauudistus tuo koko pääkaupunkiseudulle yhteisen yleiskaavan ja asuntopolitiikan. Ilman kuntien välisen kilpailun poistamista ei kehitystä saada kääntymään.

Kaikkia ongelmia ei voi kuitenkaan laittaa kuntarajojen syyksi. Helsinkiin on rakennettu viime vuosina aivan liian vähän kaikenlaisia asuntoja ja erityisen vähän tavallisia kaupungin vuokra-asuntoja. Syitä hitaalle asuntotuotannolle on etsitty niin kaupungista kuin rakentajista. Vikaa on varmasti molemmissa. Kaupungin tulee pystyä kaavoittamaan nopeammin ja tekemään kaavoista taloudellisesti järkeviä.

Kaupungin tulee myös etsiä aktiivisesti keinoja lisätä kilpailua asuntojen rakentamisessa. Yksi keino tuoda uusia pelaajia markkinoille on antaa tontteja erilaisille ryhmärakentajille. Kaupunkilaisten itse organisoimaa rakentamista on syytä kannustaa ja tukea. Yksi tapa auttaa ryhmärakentamista olisi mahdollistaa ryhmärakentamiskohteiden rakennusaikainen lainoitus kaupungin asuntotuotantorahastosta.

Vihreät kannattavat myös rakentamattomien tonttien kiinteistöveron nostamista yhtenä keinona kannustaa asuntotuotantoon. Näihin kaikkiin asunto-ongelmiin on puututtava keväällä MA-ohjelman päivittämisen yhteydessä.

Uusien asuntojen rakentamiseen liittyy palvelujen rakentaminen samaan aikaan asuntojen kanssa. Tämä on ikuisuusaihe, mutta joka vuosi yhtä tärkeä. Uusille asuinalueille pitää saada palvelut toimimaan heti, kun sinne muutetaan. Jätkäsaari ei toimi ilman kouluja eikä  Kruunuvuorenranta ilman joukkoliikennesiltaa. Suurin ongelma kaikilla alueilla on päiväkotipaikkojen puute. Uskomme, että jatkossakin lasten määrä kasvaa ja siksi kaupungin tulee varata riittävät resurssit päiväkotien rakentamiseen.
***

Lopuksi palaan vielä yleiseen taloudelliseen tilanteeseen. Valtion velkaantuminen on haaste myös  Helsingille. Valtio joutunee lähivuosina oman budjettinsa tasapainottamiseksi asettamaan myös kunnille tiukkenevia taloustavoitteita ja leikkaamaan valtionosuuksia.

Tälle vuodelle valtion päätösten vaikutus Helsingille oli hyvin pieni, mutta meidän tulee varautua siihen, että tulevina vuosina valtion leikkaukset tuntuvat myös meidän kukkarossamme. Helsingin tuleekin varautua siihen, että pystymme hoitamaan peruspalvelut ja tekemään tarvittavat investoinnit myös siinä tilanteessa, että valtion leikkaukset vähentävät tulojamme.

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreä ryhmä lähtee suunnittelemaan vuoden 2013 budjettia varovaisin, mutta tulevaisuuteen uskovin mielin.

Vihreiden ryhmäpuheenvuoro
Vt Johanna Sumuvuori

Joskus parasta kulttuuria syntyy ilman minkäänlaista strategiaa. Kulttuuristrategiaa toteutetaankin parhaiten jättämällä tilaa myös spontaaneille ja yllättäville ideoille ja tapahtumille.

Strategista ajatteluakin kuitenkin tarvitaan. Strategialla voi vaikuttaa siihen, mihin suuntaan kaupungin kulttuuriorganisaatiota ja taidelaitoksia kehitetään. Se voi vaikuttaa myös avustusjärjestelmän uudistamiseen entistä paremmaksi. Hyvin toteutettuna sillä voi olla myös positiivinen vaikutus kulttuurialan työllisyyteen ja kaupungin vetovoimaisuuteen ja kiinnostavuuteen.

Kulttuuripolitiikassa päädytään usein keskustelemaan rahasta, eikä syyttä. Valtiolliset ja kunnalliset avustusjärjestelmät ovat kulttuurielämälle ja kulttuurin tekijöille elintärkeitä. Aina kysymys ei ole kuitenkaan pelkästään rahasta, vaan viranomaisten asenteesta ja hallintobyrokratiasta. Kaupunkikulttuuri ei välttämättä tarvitse rahaa, vaan joustavampaa hallintoa.

Vihreä valtuustoryhmä haluaa, että Helsinki sanoisi uusille asioille ja ideoille useammin kyllä. Kaikki hauska ja älykäs ei todellakaan aina synny virastoissa. Oikeastaan päin vastoin – byrokratialla on myös taipumus taltuttaa ja kieltää uusia ja innostavia asioita.

Kulttuuristrategia tukee ajatusta kaupunkilaisten omaehtoisen kulttuuritoiminnan tukemisesta. Jo johdannossa nostetaan keskiöön ihmisten ajatukset, ideat, unelmat ja luova toiminta ilmapiirin synnyttäjinä.

Kaupunkiin on syntynyt viime vuosina paljon uutta liikehdintää, joka on lähtenyt kaupunkilaisten omasta aktiivisuudesta. On vietetty ravintolapäiviä ja järjestetty pop up -tapahtumia, eri kaupunginosien BlockParty-juhlia ja iskelmätansseja. Kalasataman konttiaukiolla on vietetty kesällä minifestareita, maalattu graffiteja ja pystytetty taidenäyttelyitä. Kalasatama on erinomainen esimerkki väliaikaisesta tilasta, jonka kaupunkilaiset ottivat itse haltuun. Kalasataman alue toi Helsinkiin viime kesänä kaivattua rosoisuutta, eläväisyyttä ja aktiivisuutta.

Mielestämme kaupunki hengittää ja kehittyy, kun omaehtoista kulttuuritoimintaa ei murskata byrokratialla. Mielestämme leikkipuistoissa saa myydä kahvia. Kaupungista on löydyttävä pysyviä tai väliaikaisia paikkoja katutaiteelle. Kulttuuriavustuksia on kanavoitava entistä enemmän myös vapaaseen ja omaehtoiseen toimintaan.

Kaupungin on hyödynnettävä kulttuurikäytössä nykyistä paremmin tyhjiä tiloja ja rakennusaikaisia alueita. Näyttelyitä, konsertteja, festivaaleja, kaupunginosatapahtumia ja muita kaupunkilaisten aktiivisuudesta syntyviä rientoja täytyy voida järjestää mahdollisimman pienellä byrokratialla.

Lupakäytäntöjä on joustavoitettava ja vapaat tai vapautuvat tilat kartoitettava. On selvitettävä, millaista väliaikaiskäyttöä esimerkiksi myynnissä olevissa kiinteistöissä voisi olla. Lupakäytäntöjä helpotetaan konkreettisesti myös tinkimällä jonkin verran luovutettavan tilan vaatimustasosta, jos kyseessä on väliaikainen käyttö.

Strategiaan on kirjattu, että koulutilojen käyttöä laajennetaan taiteen perustopetukseen sekä kulttuuri-, taide-, kansalais- ja yhteisötoimintaan. Pidämme tavoitetta hyvänä. Koulut ovat tärkeitä erityisesti lasten ja nuorten harrastus- ja kulttuuritoiminnan lisäämisessä. Vaadimme, että selvitetään myös muiden kaupungin omien tilojen soveltuvuus vastaaviin tarkoituksiin.

Myös erilaiset yrittäjät vaikuttavat kaupungin ilmapiiriin. Hauskassa kaupungissa voi olla kahvila-autoja, lippakioskeja ja väliaikaisia myymälöitä. Niiden kilpailutuksessa ei saisi toimi liian jäykästi. Jos paikat varataan vain eniten maksaville, saattavat hauskimmat ideat jäädä toteutumatta.

Helsingin kulttuurielämässä luova ruohonjuuritason toiminta elää hyvin rinnakkain alansa huippuammattilaisten tekemän korkeatasoisen kulttuurin kanssa. On ensiarvoisen tärkeää, että kaupunki pitää huolta osaajistaan ja on omalta osaltaan turvaamassa heidän toimintamahdollisuuksiaan ja työllisyyttään.

Kulttuurielämällä on tärkeitä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Kulttuuri on merkittävä työllistäjä. Strategiassakin todetaan, että noin puolet koko maan kulttuurialan tekijöistä asuu Helsingissä. Kulttuurielämän monipuolisuus ja elinvoimaisuus vaikuttavat paljon myös kaupungin yleiseen kiinnostavuuteen – oli kyseessä sitten turistit, investoijat tai nykyiset ja tulevat asukkaat.

Kulttuurin tukemisessa myös alueellinen tasa-arvo on tärkeää – kulttuurilaitoksia ja tapahtumia täytyy olla kantakaupungin ulkopuolellakin. Myös taiteen perusopetuksen tukemisessa on alueellinen tasa-arvo huomioitava nykyistä paremmin.

Lähiöiden elinvoimaisuuteen vaikuttaa oleellisesti myös tarjolla olevat kirjasto- ja kulttuuripalvelut. Kirjastoja voi tulevaisuudessa käyttää yhä enemmän monimuotoisten tapahtumien järjestämiseen. Kannatamme alueellisesti kattavaa kirjastoverkkoa. Toivomme myös, että Helsingin keskustakirjastohanke etenee ripeästi. Mikäli keskustakirjaston tuleva sisältö on monipuolista, se voi kehittyä Tukholman keskustassa sijaitsevan Kulturhusetin kaltaiseksi kaupunkilaisten ja kaupungissa vierailevien olohuoneeksi.

Helsinki on Suomen kansainvälisin ja monimuotoisin kaupunki – tulevaisuudessa se tulee näkymään entistä enemmän myös kulttuuripalveluiden tarpeessa, kun maahanmuuttajien osuus väestöstä kasvaa. Kulttuurikeskus Cajsan vuokrasopimus päättyy vuonna 2017. Vihreiden mielestä Cajsan toimintojen jatkuminen on varmistettava ajoissa. Samalla on selvitettävä mahdollisuus organisoida toimintaa yhteistyössä muiden pääkaupunkiseudun kuntien kanssa.

Kulttuurissa pienilläkin varoilla voidaan tehdä huikeita tuloksia. Vihreä ryhmä on erittäin tyytyväinen, että Vihreiden tavoite avustusten nostamisesta toteutuu ensi vuoden budjetissa. Ensi vuonna kulttuuriavustukset nousevat 700 000 eurolla, joista puoli miljoonaa kohdistuu yhteisöjen avustamiseen. Tämä suunta on juuri se, jota strategialla tavoitellaan. Avustusten nouseminen helpottaa etenkin kulttuurin vapaan kentän tekijöiden asemaa. Strategiaan nostettu tavoite avustusten lisäämisestä ja avustusjärjestelmä kehittämisestä on jo siis saanut katetta. Avustusjärjestelmä ei saa jähmettyä automaatiksi, joka jakaa rahaa vuodesta toiseen samoille tahoille tarkastelematta tarkemmin avustuskriteerien täyttymistä.

Myös kulttuuriorganisaatio kaipaa uudistamista. Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan on pystyttävä jatkossa tarkastelemaan paremmin kulttuurikentän kokonaisuutta. Katsomme, että organisaatiouudistukset ovat välttämättömiä strategian toteuttamisen kannalta.

Vihreä valtuustoryhmä haluaa painottaa, että kulttuuristrategia ei toimi, jos se jää vain kulttuuriasiankeskuksen paperiksi. Sen on sidottava muitakin hallintokuntia. Etenkin lupa- ja tila-asioissa eri virastojen on muistettava strategian tavoitteet. Toivon, että strategiaa luetaan ja toteutetaan ahkerasti myös kiinteistövirastossa, rakennusvirastossa, rakennusvaltontavirastossa, kaupunkisuunnitteluvirastossa, opetusvirastossa, nuorisoasiainkeskuksessa, liikuntavirastossa ja kaikissa hallintokunnissa, jotka kulttuurin kanssa pääsevät tekemisiin.

Kulttuuristrategian tavoitteena on kulttuurin aseman näkyminen, kuuluminen ja vahvistuminen Helsingissä tulevina vuosina. Vihreä valtuustoryhmä yhtyy tähän tavoitteeseen ilomielin ja kannattaa strategian hyväksymistä. Ensi vuosi on ajoitukseltaan paras mahdollinen strategian hengen toteuttamiseen kun vietämme sekä Helsingin pääkaupungiksitulon 200-vuotisjuhlia, että maailman muotoilupääkaupunkivuotta.

Lisätietoja:

Johanna Sumuvuori, kaupunginvaltuutettu, puh. 050 512 1629

Ville Ylikahri, valtuustoryhmän puheenjohtaja, puh. 044 727 3241

Arvoisa puheenjohtaja,

Elämme taloudellisesti poikkeuksellisen epävarmoja aikoja, ja on vaikea tietää, miten kaupungin talous kehittyy ensi vuoden aikana. Nyt budjetti on tehty kuitenkin parhaan mahdollisen tiedon mukaan. Siinä myös näkyvät vihreiden keskeisimmät linjaukset.

Investoinnit uuteen Helsinkiin ovat kannattavia

Kaupunki ei tällä budjetilla ota syömävelkaa palvelujen rahoittamiseksi, vaan kaikki velanotto käytetään investointeihin. Onkin kysytty, ovatko nämä investoinnit kannattavia? Kaupungin kohdalla ei tietenkään voi puhua kannattavuudesta samalla tavalla kuin yritysten kohdalla, mutta joka tapauksessa pitää pohtia tuottavatko investoinnit parempia palveluita ja uusia verotuloja kaupungille. Vihreän ryhmän mielestä tuottavat. On järkevää investoida Kalasataman, Jätkäsaaren ja muiden uusien alueiden katuihin ja liikenteeseen, jotta saadaan lisää asuntoja ja luotua sellaista kaupunkia jota ihmiset selkeästi haluavat. Palveluiden tulee myös olla valmiina uusilla alueilla, kun uudet asukkaat muuttavat. Kun palvelut on lähellä ja joukkoliikenne toimii, syntyy hyvää ja viihtyisää kaupunkirakennetta.

Nyt on kuitenkin tärkeää, että viemme johdonmukaisesti eteenpäin näitä projekteja, emmekä jarruta niitä ristiriitaisilla päätöksillä. Meidän on mahdollisimman pikaisesti tehtävä päätös Hanasaaren voimalan sulkemisesta ja Kruunuvuoren sillan rakentamisesta. Ilman näitä investointeja Kalasataman ja Kruunuvuorenrannan alueiden rakentamisessa ei ole mitään järkeä.

Nämä ovat suuria mutta kannattavia investointeja. Kaupunkisuunnitteluviraston arviointien mukaan Hanasaaren voimalan tilalle voitaisiin kaavoittaa jopa 300 000 kerrosneliömetriä asuin- ja liiketilaa ja yksin tonttien myynnistä on mahdollista saada lähes 120 miljoonaa euroa. On taloudellisesti järjetöntä estää uusien upeiden asuin- ja työpaikka-alueiden syntyä jarruttelemalla näitä hankkeita. Sen sijaan Östersundomin alueen luontoarvojen arviointi ja oikeiden liikenneratkaisujen löytäminen vaativat selkeästi vielä lisäaikaa. Vihreä ryhmä asettaakin etusijalle Hanasaaren, Kalasataman ja Kruunuvuorenrannan investoinnit ennen Östersundomia.

Palvelujen parantaminen

Kaupungin budjetista leijonanosan vievät sosiaali- ja terveyspalvelut. On hyvä, että erityisesti sosiaalisektorille on viime vuosina lisätty resursseja tarpeen mukaisesti. Kasvaneisiin lapsi- ja vanhusmääriin on vastattu. Näyttääkin siltä, että tänä vuonna sosiaalitoimi ei ole juurikaan ylittämässä budjettiaan. On oikeaa politiikkaa taata budjetissa riittävät määrärahat lakisääteisten palvelujen toimintaan. Tietenkin pitää myös kehittää palveluja ja etsiä säästöjä. Näitä säästöjä on kuitenkin järkevämpää löytää uudistamalla rakenteita kuin pitämällä kukkaronnyörejä liian tiukalla. Siksi suhtaudummekin positiivisesti selvityksen alla olevaan sosiaali- ja terveystoimen yhdistämiseen. Jos tällä yhdistämisellä pystytään poistamaan erityisesti lastensuojelun ja vanhusten hoitoketjujen pullonkauloja, pystytään näin sekä parantamaaan kaupunkilaisten saamaa palvelua että vähentämään kustannuksia.

Vihreiden esityksestä budjettiin on lisätty huomattavasti peruskouluille ja päiväkodeille suunnattuja ns. positiivisen diskriminaation rahoja. On erittäin tärkeää, että sosio-ekonomisesti haastavien alueiden koulut ja päiväkodit pystyvät rahan avulla esimerkiksi pienentämään opetusryhmiä ja palkkaamaan avustajia. Tällainen lisätuki on parasta mahdollista syrjäytymisen ehkäisyä.

Koulujen iltapäivätoiminnan rahoituksen lisääminen on suuri parannus nykytilanteeseen, jossa liian monet 2.- ja jopa 1.-luokkalaiset ovat jääneet vaille iltapäiväkerhopaikkaa.

Toinen vihreille tärkeä painotus on lisäresurssit lastensuojeluun. Budjetin mukaisesti ensi vuonna panostetaan erityisesti lastensuojelun ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ja perhehoidon edellytysten parantamiseen. Lasten ja nuorten matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita lisätään mm. perheneuvoloita vahvistamalla.

Mitkään lisäresurssit eivät yksin pysty korjaamaan niitä vahinkoja,joita syntyy,  jos asuinalueet pääsevät eriytymään niin, että huono-osaisuus keskittyy vain joihinkin kaupunginosiin. Kehitys on menossa huonoon suuntaan. Palvelujen oikealla suuntaamisella voimme puuttua oireisiin, mutta varsinaiseen ongelmaan keskeisin tapa puutua on kaavoitus ja asuntopolitiikka. Vihreät pitävätkin erittäin tärkeänä eri asumismuotojen tasaista sijoittumista eri kaupunginosiin. Segregaation ehkäisy on myös keskeisin syy vaatia pääkaupunkiseudun kuntien yhdistymistä ja sitä kautta koko alueen tasapainoisempaa kehitystä.

Iloitsemme myös kulttuuriavustusten tuntuvasta nostosta. Tällä parannetaan erityisesti kulttuurin vapaan kentän toimijoiden asemaa

Liikenne toimimaan

Vihreät ovat erittäin tyytyväisiä budjetin joukkoliikenne- ja pyöräilypanostuksiin.

Ensimmäistä kertaa budjettiin kirjattiin erillinen määräraha pyöräilyn edistämiseen. Tämä raha tukee hyvin käynnistyneen poikkihallinnollisen pyöräilyprojektin työtä. Pyöräilyn osuus matkoista on saatu Helsingissä nousemaan. Nyt onkin tuhannen taalan paikka jatkaa hyvää kehitystä ja tehdä Helsingistä oikea pyöräilykaupunki.

Joukkoliikenteessä onnistuimme pitämään lippujen hintojen korotukset maltillisina kustannusten kovasta noususta huolimatta. Ongelmallista lippujen hintojen kehityksessä on se, että taas ensi vuonnakin ero kaupunkien sisäisten lippujen ja seutulippujen hintojen välillä kasvaa. Ensi vuonna tuleekin neuvotella naapurikuntien kanssa sopimus, jolla saadaan seutulippujen hintaa alennettua. Tulemme myös esittämään lasten lipun ikärajan nostamista vuodella 18 vuoteen.

Myös investoinnit joukkoliikenteeseen ovat suuria. On hienoa, että kaupunki kehittää joukkoliikennettä tilaamalla uusia raitiovaunuja ja uudistamalla metroverkkoa.

Kaupunkimme ei pysty kasvamaan hallitusti ilman kunnollisia panostuksia kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen. Uudet moottoritiet ja autopaikat vain lisäävät autoilua ja sitä kautta ruuhkia. Lähivuosina pelkkä joukkoliikenteen parantaminen ei riitä, vaan sen lisäksi ottaa käyttöön ruuhkamaksut.

Arvoisa puheenjohtaja,

vihreä valtuustoryhmä kannattaa toiminta- ja taloussuunnitelman hyväksymistä vuodelle 2012.

Tilinpäätös on kaupungin hallinnossa eräs vuosittainen rajapyykki, jonka äärellä kannattaa hetkeksi laskeutua reaalimaailmaan arvioimaan niin mennyttä, kuin myös kurkottua katselemaan vähän kauemmaksi taivaan rannan tuolle puolen ja totutun ajattelun ylikin.

Jos viime vuoden tilinpäätöstä vertaa koulun kevättodistukseen, voimme varmaankin olla melko tyytyväisiä: pääsimme luokalta mallikkaasti vähintään tyydyttävin arvosanoin. Verotuloja kertyi arvioitua enemmän ja kaupungin palveluiden tuottaminen pysyi kautta linjan suunnitelluissa raameissa. Investointeja jatkettiin ja työllisyys parani.

Mistä kaupungin talous loppujen lopuksi ja luihin ytimiin yksinkertaistettuna sitten muodostuu? Työpaikoista ja kaupunkilaisista. Ilman työpaikkoja ei ole veroja maksavia ja palveluita kuluttavia kaupunkilaisia. Keskeiset kaupungin tulot ovat veroja kaupunkilaisilta ja helsinkiläisiltä yrityksiltä. Niillä tuloilla kaupunki tuottaa palvelunsa helsinkiläisille.

Työpaikkoja tarjoavat niin suuret kuin pienet yritykset, vähäisemmässä määrin valtionlaitokset ja muut yhteiskunnan toiminnot. Suurin osa helsinkiläisistä on töissä alle kymmenen henkilön pienyrityksissä. Miltei joka viides suomalainen työpaikka on Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla niistä on jo kolmasosa.

Työntekijöistä ei Helsingissä luulisi olevan pulaa, koska syntyvyys on suurempaa kuin kuolleisuus ja kaupunkiin muuttaa enemmän ihmisiä kuin täältä muuttaa pois.  Eräs talouskasvua ja toimeliaisuutta jarruttava tekijä onkin yllättäen helsinkiläiset asumiskustannukset. Virtasella ei ole enää varaa tulla töihin Helsinkiin, tai ainakaan asua täällä. Samaan aikaan työnantaja ei löydä tarvitsemaansa työntekijää.

Vaikka lontoolainen trendilehti Monocle valitsikin Helsingin maailman parhaaksi kaupungiksi, on asumisen kalleus Helsingissä noussut kipurajan yli jo aikaa sitten. Meillä onkin erityisen vaikea yhtälö ratkaistavaksi, kun asumiskustannuksia pitää saada alennettua samaan aikaan kun rakentamisen laatua ja määrää pitää lisätä.

Keskeinen uhka kaupunkimme talouden tasapainolle on tietenkin jatkuva  velkaantuminen, joka pahimmillaan voi muuttua painajaiseksi maailmantalouden myrskyissä. Toisaalta nykyinen velkamme jaettuna kaikille helsinkiläisille on vain vajaat kaksi tuhatta euroa per nuppi. Sen kanssa pystymme varmasti elämään, jahka talouskasvu pysyy urallaan emmekä hallitsemattomasti kasvata omia menojamme lisävelalla.

Velkaantumista suurempi uhka Helsingille on pääkaupunkiseudun taloudellinen ja alueellinen segregaatio. Siihen voimme onneksi myös omilla toimillamme vaikuttaa jonkin verran enemmän kuin maailmantalouden ailahteluihin.

Segregaatiokehitys kiertyy ongelmavyyhdestä, johon ovat sekaantuneet ainakin pääkaupunkiseudun kaupunkien keskinäinen kilpailu, asumisen kalleus, alueittain yksipuolinen kaupunki- ja asukasrakenne sekä kankea palveluverkko. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten pitäisi yhdistyä mm. segregaatiokierteen katkaisemiseksi. Kaupungin palveluiden tavoitteeksi tulee entistä selkeämmin ottaa terveyserojen kaventaminen.

Emme saisi ainakaan itse, omilla päätöksillämme ja luutuneilla toimintatavoillamme aiheuttaa ylimääräisiä kustannuspaineita kaupungin talouteen. Päinvastoin – meidän pitää osata rakentaa taloudellisesti haastavissa olosuhteissa niin palveluiltaan kuin infrastruktuuriltaan ekologisempaa, vetovoimaisempaa ja viihtyisämpää kaupunkia kuin koskaan.

Eräs mahdollinen esimerkki pahimmillaan segregaatioon ja velkaantumiseen johtavasta virhearviosta saattaa olla rakennettuna Östersundomin yleiskaavan liikenneratkaisuun, joka turhan yksioikoisesti tulkitaan metroksi. Kieltämättä metrolla on etunsa, mutta olisi viisasta tutkia myös vakavasti pikaraitioverkoston rakentamisen vaikutukset yhteiskuntatalouteen, kaupunkirakenteeseen ja liikenteen määriin. Samalla rahalla voimme saada enemmän ja parempaa.

Helsingillä on selvästi osaamista kaupan ja liike-elämän suurhankkeissa. Esimerkiksi Stockmannin laajennus ja sitä ennen keskustan huoltotunneli syntyivät kiitettävän rivakasti. Massiivisesta Kalasataman metroaseman ympäristön toteutuksesta sovittiin pari kuukautta sitten. Siitä tulee aikansa suurin rakennushanke.

Pienen mittakaavan toiminta sen sijaan yskii ja kompastelee. Asukaslähtöinen ja pienyritysystävällinen kanssakäynti tuottaa jatkuvasti vaikeuksia Helsingin kaupungille. Viime aikojen masentavat pikku-uutiset espresso- ja jäätelöautojen ongelmista kaupungin normiviidakossa ei kerro pelkästään asennevammasta jossain virastossa, vaan laajemmasta byrokratiakierteestä, jonka kitkemiseen pitää vihdoin keskittyä.

Helsingillä olisi aidosti erinomaiset edellytykset lunastaa Euroopan parhaimman kaupungin titteli. Lähivuosina on ainutlaatuinen mahdollisuus tiivistää kaupunkirakennetta ja laajentua tavallaan kaupungin rajojen sisäpuolella Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa. Voimme kestävästi vastata väestönkasvun, asuntopulan ja liikenteen ongelmiin hyvällä kaupunkisuunnittelulla ja rakentamisella. Kruunuvuoren ranta, Keski-Pasila ja Östersundom odottavat myös vuoroaan. Hyvälle asunto- ja kaupunkipolitiikalle on Helsingissä tuhannen taalan mahdollisuus.

Segregaatiokehityksen lähisukulainen on tylsä ja taantuva kaupunki. Negatiiviseen kehitykseen voimme vaikuttaa vain ja ainoastaan omin avuin suunnittelemalla ja rakentamalla monipuolista ja -ulotteista sekä asukaslähtöistä kaupunkia. Kaupunkikulttuurissa ja -tilan käytössä pitää siirtyä viimeinkin skandinaavisesta holhouksesta eurooppalaiseen sallivuuteen. Musiikkitalo, World Design Capital -hanke, mahdollinen Guggenheim-yhteistyö sekä monet suurtapahtumat tai hiljaisemmat signaalit kertovat odotuksista, joita Helsinkiä kohtaan myös kansainvälisesti tunnetaan. Tilaisuutta ei pitäisi terassien ja puistojen kieltotauluilla hukata.

Kaikki tämä kiertyy lopulta takaisin kaupungin tilinpäätökseen ja alkupisteeseensä eli Helsingin kaupungin terveeseen talouskehitykseen. Kulunutta vertausta hieman mukaillen: Helsinki on kuin suuri laiva, jonka kurssi muuttuu hitaasti – mutta joka uppoaa nopeasti, jos oikeita ohjausliikkeitä ei osata tehdä.

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa kaupungin tilinpäätöksen vahvistamista vuodelta 2010.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Tässä salissa on kuultu kaupungin taloudellisesta tilanteesta paljon väitteitä suuntaan ja toiseen. Selkeä totuus on kuitenkin se, että menot ovat olleet suuremmat kuin tulot. On jouduttu nostamaan veroprosenttia ja ottamaan todella paljon velkaa. Tämä onkin ollut viime vuosien tilanteessa järkevää politiikkaa. Olemme pitäneet investointitason korkeana ja panostaneet mm. työllisyydenhoitoon. Näiden toimien avulla olemme onnistuneet välttämään työttömyyden räjähdysmäisen kasvun. Elvyttävä politiikka on tuonut hyvinvointia kaupunkilaisille.

Nyt talous on kuitenkin kasvu-uralla ja kaupunkilaisten luottamus omaan talouteensa on vahva. Tässä tilanteessa on aika pyrkiä pois velkaantumiskierteestä aivan kuten taloussuunnitelmassa on tavoitteenakin. Kaupungin tuottavuus- ja työhyvinvointiohjelman tavoitteeksi on asetettu se, että vuonna 2012 palvelujen kustannukset asukasta kohden eivät nouse. Tähän tavoitteeseen ovat sitoutuneet kaikki kaupunginhallitusryhmät. Nyt odotamme virastoilta hyviä esityksiä, miten tähän tavoitteeseen päästään.

Kunnallisveron korottamista ensi vuonna Vihreät eivät kannata, mutta kiinteistöveron ja erilaisten maksujen korottamisella on mahdollista kerätä lisää tuloja kaupungille.

Keskustelussa Helenin tulevaisuudesta vihreiden kanta on selvä. Investoinnit uusiutuvaan energiaan on toteutettava suunnitellusti. Toisin kuin on väitetty, ohjelma ei aiheuta tuloutusmahdollisuuksien nollautumista.

Suomen suurten kaupunkien välinen kustannusvertailu on Helsingille masentavaa luettavaa. Helsinki tuottaa palvelunsa paljon muuta maata kalliimmalla. Tämä korkea kustannustaso haittaa jo pääkaupunkiseudun yhteistyötäkin, kun naapurikunnat eivät halua tehdä yhteistyötä tuhlailevaksi ja kankeaksi kokemansa Helsingin kanssa.

*

Tänä vuonna valtuusto päättää palvelustrategiasta. Vihreän ryhmän mielestä palvelustrategian käsittely ja hyväksyminen on erittäin tärkeä prosessi, jonka avulla on mahdollista löytää aidosti uusia tapoja tuottaa palveluja ja löytää samalla kustannustehokkuutta.

Meidän tulee aidosti miettiä, mitä varten mikäkin kaupungin palvelu on olemassa, kuinka paljon olemme valmiita mihinkin panostamaan ja miten mikäkin palvelu kannattaa tuottaa. Lisäksi tulee arvioida ne palvelut, joihin kannattaakin panostaa muita kuntia enemmän. Tällaisia ovat esim. koulujen ja päiväkotien positiivinen diskriminaatio ja muut keinot, joilla estetään alueiden eriarvoistumista.

Nyt meillä ei tunnu olevan kokonaiskuvaa siitä, mitä haluamme. Tuotamme palveluita virastoissa, liikelaitoksissa, palveluseteleillä, ostopalvelusopimuksin ja kilpailuttamalla ilman, että olemme kunnolla pysähtyneet miettimään, mikä sopii mihinkin palveluun ja millä saadaan paras palvelu kaupunkilaisille.

Palvelustrategian laatimisessa tulee käyttää hyväksi Helsingin ja Vantaan yhdistymisselvitystä. Se avaa hyvin silmiä sille, miten Vantaallakin moni asia tehdään eri tavalla kuin meillä. Onkin hyvä, että Helsinki-Vantaan selvityksen tulokset lähtevät lausuntokierrokselle kaikkiin lauta- ja johtokuntiin.

Edelleen suurina aukkona Helsingin palveluissa on asukaslähtöisyys ja käyttäjädemokratia. Miten saadaan käyttäjät suunnittelemaan palveluita eikä vain antamaan asiakaspalautetta tai vastustamaan muutoksia? Nykytekniikka antaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia luoda malleja kaupunkilaisten osallistumiselle. Uuden tekniikan ja kaupunkilaisten osaamisen hyödyntämisessä on myös suuri kustannussäästöpotentiaali.
*

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreä ryhmä haluaa nostaa tämän budjettiraamin käsittelyn yhteydessä erityisesti esiin päivähoidon. Kaupungissa on ollut käynnissä todellinen baby boomi, joka on näkynyt täällä valtuustossa asti. Lapsiperheiden määrä on kasvanut kaikkia ennusteita nopeammin.

Kyse ei ole pelkästään taloustaantuman väliaikaisesta vaikutuksesta syntyvyyteen, vaan laajemmasta ihmisten arvostusten ja käytöksen muutoksesta. Ihmiset haluavat asua hyvien yhteyksien päässä lähellä palveluita, vaikka sitten tingittäisiinkin asuinneliöistä. On taas hyväksyttyä kasvattaa lapset umpikorttelipihoilla keskellä kaupunkia.

Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus Helsingille. Viime aikoina on puhuttu paljon kuntien välisestä kilpailusta ja siitä, kuinka niin sanotut hyvät veronmaksajat muuttavat pois Helsingistä. Nyt nämä nuoret lapsiperheet eivät muutakaan pois. Samaan aikaan olemme rakentamassa uusia suuria asuinalueita. Pystymme oikeasti luomaan uutta, toimivaa kaupunkia ja kasvattamaan samalla kaupungin veropohjaa, kun työssäkäyvät lapsiperheet jäävät asumaan Helsinkiin.

Olemme kuitenkin vaarassa pilata tämän mahdollisuuden sillä, että meillä ei ole tarjota perheille päivähoitopaikkoja. On todella surkeaa palvelua kaupungilta tarjota punavuorelaiselle perheelle päivähoitopaikkaa Landbosta. Tämä ei ole urbaani legenda, vaan todellisuutta monelle perheelle eri puolilla Helsinkiä.

Päivähoitoikäisten lasten määrä on kasvamassa niin nopeasti, että kaupungin on reagoitava asiaan viipymättä. Päivähoitoon on budjetoitava lisää rahaa. Vippaskonsteilla ei saada tuhansille uusille perheille toimivaa päivähoitoa. Vihreät esittävätkin päivähoidon budjetoinnin uudistamista siten, että talousarvio tehtäisiin edellisen vuoden todellisen toteutuneen lapsimäärän ja nykyistä tuoreemman väestöennusteen perusteella.

Päivähoito on osattava nähdä myös kaupungin kilpailutekijänä, jonka järjestämisessä emme saa epäonnistua.

*

Arvoisa puheenjohtaja, vihreä valtuustoryhmä on valmis tarttumaan haasteeseen muuttaa kaupunkia paremmin kaupunkilaisia palvelevaksi ja säästeliäämmäksi.

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreän valtuustoryhmän mielestä selvitystä Helsingin ja Vantaan yhdistämisestä tulee jatkaa nimeämällä selvitysmies.

Vihreille on ensiarvoisen tärkeää, että mahdollisessa uudessa yhdistyneessä kaupungissa kaupunkilaisten osallistumismahdollisuudet paranevat. Tällä hetkellä päätöksenteko on karannut kauas. Helsinkikin on liian suuri yksikkö lähidemokratialle. Paikallisista asioista voitaisiin hyvin päättää paikallisella tasolla. Kansainvälisesti hyviä esimerkkejä elinvoimaisista ja kilpailukykyisistä kaupunkiseuduista, joissa on toimiva seutu- ja paikallishallinto, ovat Vancouver ja Kööpenhamina. Paikallisesti kaupunginosavaltuusto voisi vaikuttaa esimerkiksi joihinkin lähipalveluihin kuten päiväkoteihin ja pieniin asemakaavoihin. Yhdistyneen kaupungin malli voisi olla esimerkiksi vaaleilla valitut kaupunginosavaltuustot. Helsinki-Vantaa –kuntaliitosselvityksen yhteydessä tulee selvittää kaupunginosavaltuustojen aluejako, tehtävät ja tarvittavat lakimuutokset.

Toinen asia, jota edellytämme ennen päätöstä kaupunkien yhdistymisestä, on kansanäänestys. Näin merkittävästä kysymyksestä pitää myös kaupunkilaisten päästä ilmaisemaan kantansa. On puolueiden vastuulla tuottaa riittävästi tietoa kaupunkilaisille päätöksenteon pohjaksi.

Mitä hyötyä kuntien liittämisestä sitten olisi? Toisin kuin on väittetty, yksi keskeisimpiä perusteita on maankäyttö.  Ongelma on se, että Helsingissä on pulaa maasta. Tällä hetkellä rakennamme kalliita asuntoja savimaalle. Meillä on pulaa työpaikkatonteista erityisesti logistiikka- ja pienteollisuuskäyttöön. Viheralueemme ovat jatkuvasti rakennusuhan alla. Esimerkiksi Östersundomin alue voitaisiin suunnitella luontoarvoja paremmin kunnioittaen, kun sitä suunniteltaisiin yhdistyneen kaupungin tarpeista lähtien. Ratkaisu on se, että yhdistyneessä kaupungissa asunnot ja työpaikat voitaisiin sijoittaa koko alueen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, kun nyt kilpailemme sekä asukkaista että yrityksistä. Kilpailu aiheuttaa myös sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymistä koko pääkaupunkiseudulla.

Vihreät kannattavat tavoitetta siitä, että uudessa kaupungissa tuotetaan Helsingin tasoiset palvelut Vantaan kustannustasolla. Selvitysten vastustajat pitävät tätä naivina, mutta on innostava ajatus, että loisimme puhtaalta pöydältä 2020-luvun suurkaupungin, jonka toimintaa eivät rasittaisi tsaarinaikaiset hallintorakenteet ja toimintatavat. Totta kai tietojärjestelmien hankkiminen, tilojen muuntaminen ja uuden organisaation suunnittelu maksaisi jotain perustamisvaiheessa, mutta keskipitkällä aikavälillä syntyisi säästöjä.

Yksi kiistaton etu olisi kuntatalous. Jos keskeisimmät peruspalvelut tuotettaisiin Vantaan kustannustason mukaisesti ja hallintokustannuksia karsittaisiin, käyttötalous olisi tasapainossa, vaikka kunnallis- ja kiinteistöveroprosentit olisivat Helsingin vuoden tasolla. Tässä tilanteessa vuosikate ylittäisi poistot ja kattaisi melkein kokonaan investointimenot, jolloin lainanottotarve vähenisi merkittävästi. Tämä voi toki olla liian optimistinen tavoite, mutta suuremmillakin palvelukuluilla yhdistyneen kaupungin talous olisi itsenäisiä kaupunkeja selkeästi kestävämmällä pohjalla ja pystyisimme estämään velkaantumisen. Yhdistynyt kaupunki kykenisi myös vahvistamaan veropohjaansa maankäytön avulla itsenäisiä kaupunkeja paremmin.

Vantaa on velkaantunut vauhdilla, ja kuntaliitos tasaisi kaupungin velanottoa asukasta kohden. Suurin osa vantaalaisista toivookin kaupunkien yhdistymistä. On todella harmillista, jos vantaalaiset päättäjät eivät ole valmiita edes selvittämään asiaa. Viime vuoden istunut selvitysryhmä ei voinut luoda yhdistyneen kaupungin mallia, koska Vantaan valtuuston päätös esti sen. Nyt pitäisi olla rohkeutta nimetä selvitysmies ja vasta sen jälkeen tehdä päätökset liittymisestä.

On hyvä, että seutuhallintoajatustakaan ei ole haudattu. Pidämme kuitenkin edellytyksenä sille myös seudun kuntarakenteen muuttamista. Seutuhallinnolla voitaisiin ratkaista Helsingin seudun liikenneongelmia, mutta ei alueen segregoitumista.

Nykymuotoista tiiviimpää vapaaehtoista yhteistyötä on nyt kokeiltu viitisen vuotta. Sen avulla on saatu joitain hankkeita eteenpäin, mutta seudun suuria ongelmia sillä ei saada ratkaistua. Esimerkiksi kuntarajat ylittävät palvelut eivät toimi joustavasti vaan edellyttävät suuren määrän byrokratiaa. Lisäksi kunnat ajattelevat yhteistyömalleissa edelleen ensisijaisesti omaa etuaan, jolloin osaoptimointi vie suuren osan hyödystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Ilmastonmuutos on edelleen erittäin vakava uhka. Samoin fossiiliset polttoaineet vähenevät päivä päivältä. Nämä tosiasiat eivät ole kadonneet minnekään, vaikka ilmastonmuutos ei olekaan samalla tavalla otsikoissa kuin vuosi sitten.

Siksi onkin erittäin tärkeää, että Helsingin kaupunki jatkaa pitkäjännitteistä työtään vähentääkseen päästöjään ja luopuakseen fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

Vihreä ryhmä pitää Helsingin Energian kehitysohjelmaa oikeansuuntaisena askeleena kohti kaupungin hyväksymää strategiaa hiilidioksidipäästöjen minimoimiseksi.

Monet valtuutetut ovat kauhistelleet ohjelmaan sisältyvien investointien hintaa. Mielestämme  kauhistelu on tarkoitushakuista ja yliampuvaa. Arvioiden mukaan Helenin on investoitava päästöjen vähentämiseen maksimissaan vajaa miljardi euroa vuoteen 2020 mennessä. Tästä summasta suuri osuus on typen ja rikin oksideiden vähentämiseen tähtääviä IE-investointeja, jotka on tehtävä joka tapauksessa ja jotka eivät liity ilmastonmuutoksen hillintään mitenkään. Tämä investointitaso ei myöskään lopeta Helenin tuloutuksia Helsingille, vaikka se niitä pienentääkin.

Pidemmän aikavälin skenaarioissa investointitarve on vielä hyvin epävarma, sillä hiilen talteenottotekniikan hinta ja tekninen toteutus ovat täysin auki. Samoin energian verotus sekä energian ja päästöoikeuksien tasot ovat vielä pitkällä aikavälillä pelkkiä arvauksia. Näiden epävarmuustekijöiden takia ei ole mitenkään perusteltua jättää investointeja tekemättä. Yhtä lailla voi tulla kalliiksi olla muuttamatta Helenin tuotantorakennetta, jos fossiilisten hinta nousee pilviin.

Joka tapauksessa hallitsematon ilmastonmuutos tulee maksamaan enemmän kuin siihen varautuminen.

Iso kysymysmerkki ohjelmassa on Hanasaaren voimalaitoksen tulevaisuus ja mahdollisen uuden monipolttoainevoimalaitoksen rakentaminen Vuosaareen. Koska Hanasaaresta voisi vapautua erinomaista tonttimaata jopa satojen miljoonien arvosta, ja koska Hanasaaren logistiset kysymykset ovat ratkaisematta, vaikuttaa siltä, että voimalan siirtäminen Vuosaareen on parempi vaihtoehto. Kun Hanasaaen tonttimaan arvo lasketaan mukaan, muuttuu investointien kannatuslaskelmat kaupungin kokonaistaloudellisen edun kannalta entistä edullisemmaksi. On kuitenkin hyvä, että asia valmistellaan huolella ja tuodaan valtuuston päätettäväksi ensi vuonna.

Nyt tehtävä päätös koskee Helenin energiantuotannon uusimista. Silti pitää muistaa, että kaikkein tehokkain keino vähentää päästöjä ja kustannuksia on vähentää energian kulutusta. Vuonna 2008 hyväksytyt energiapoliittiset linjaukset sisälsivät monia kirjauksia energiatehokkuuden parantamiseksi. Nyt niiden toimeenpanoon tarvitaan samanlaista selkeää otetta kuin energian tuotantopuolella on otettu.

Teenkin seuraavan toivomusponnen:

Hyväksyessään esityksen kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupungin energiapoliittisten linjausten mukaisista energiansäästötoimenpiteistä valmistellaan konkreettinen toimeenpanosuunnitelma.

Toiseksi tehokkain keino vähentää päästöjä on kansainväliset sopimukset päästöjen leikkaamiseksi. Päästökauppa on erinomainen mekanismi päästöjen vähentämiseksi eikä täydellisessä maailmassa muita mekanismeja tarvittaisikaan.

Maailma ei kuitenkaan ole täydellinen. Emme voi täällä Helsingissä jatkaa fossiilisten polttamista aivan kuin mitään ei muualla maailmalla tapahtuisi, vaan meidän on etunojassa etsittävä uusia toimintamuotoja. Kun toimimme nyt aktiivisesti uusiutuvien polttoaineiden käyttöönotossa, olemme valmiita silloin, kun päästökauppa ja kohonneet hinnat ovat tehneet  kivihiilestä ja maakaasusta kokonaan liian kalliita käyttää.

EU:n päästökauppajärjestelmässä päästöoikeuksien määrää vähennetään hitaasti mutta varmasti. Samalla niiden hinta nousee. Vielä nyt on halvempaa ostaa päästöoikeuksia 15 euron tonnihinnalla kuin vaihtaa polttoainetta. Tilanne on toinen, kun aletaan lähestyä vaikkapa 40 euron tonnihinnan rajaa. Silloin olemme pulassa, jos emme ole siihen mennessä siirtyneet uusiin polttoaineisiin.

Voimalan suunnittelu, lupien saaminen ja rakentaminen vievät aikaa vuosikausia. Siksikin on syytä toimia nyt, eikä huomenna.

Tarvitaan myös tutkimusta, missä muodossa puu parhaiten sopisi voimalaitospolttoaineeksi. Nyt tarjolla on haketta, pellettiä ja kohta myös biohiiltä. Kuinka paljon polttoon menevää puuta kannattaa käsitellä? Missä muodossa se olisi optimaalisin voimalan kattilaan? Miten biopolttoaineita voidaan kerätä Suomen metsistä ilman haittaa metsien kasvulle, monimuotoisuudelle ja virkistysarvoille?

Helsingin Energian tulee olla aktiivisesti mukana etsimässä vastauksia näihin kysymyksiin.  Kehitysohjelmassa mainitut ideat ovat ennakkoluulottomia ja toivonkin, että niihin suhtaudutaan vakavasti.

Kehitysohjelmassa mainitaan myös, että Helsingin energia osallistuu osuuksiensa mukaisesti ydinvoima- ja vesivoimainvestointeihin. Vihreä ryhmä hyväksyy nykyisten voimalaitosten uudistusinvestoinnit ja tehojen lisäykset, mutta ei kannata ydinvoiman lisärakentamista eikä uusien koskien valjastamista.

Sen sijaan on erinomaista, että kehitysohjelmassa varaudutaan tuulivoiman lisäämiseen. Suomessa on syntynyt muista Euroopan maista poikkeava erittäin kielteinen asenne tuulivoimaan. Tuulivoiman laajentumisen tielle keksitään jatkuvasti uusia esteitä, joita ei muissa maissa tunnu olevan. Pidämmekin tärkeänä, että Helsingin energia jatkaa merituulivoimaratkaisujen kehittämistä ja on samaan aikaan mukana Suomen Hyötytuuli oy:n kautta etsimässä uusia sijoituspaikkoja maatuulivoimalle.

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa Helsingin Energian kehitysohjelman hyväksymistä.

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsinkiläisten vanhusten ja lasten palveluiden turvaaminen on vihreille ensi vuoden talousarvion tärkein asia. Neuvotteluissa suurimmat lisäykset tehtiinkin näihin palveluihin.

Lastensuojelun asiakasmäärät ovat sekä avohuollossa että laitoshoidossa kasvaneet. Avohuollon vahvistamista on jatkettava. On ensiarvoisen tärkeää lisätä ennaltaehkäisyä, lapsiperheiden kotipalvelua ja varhaista tukea.

Päivähoidossa budjetti korjattiin taas vastaamaan uusimpia ennusteita lapsimäärästä. Ennusteiden mukaan myös maahanmuuttajalasten määrä kasvaa pääkaupunkiseudulla, ja tämä täytyy ottaa toiminnassa huomioon.

Vanhuspalveluissa kaupunginjohtajan pohjaesitys oli epärealistinen. Tilanteessa, jossa vanhusten määrä kasvaa ja ostopalveluiden kustannukset nousevat merkittävästi, ei ole kohtuullista leikata määrärahoja 18 miljoonalla eurolla tämän vuoden tasosta. Rakennemuutosta laitosvaltaisesta hoidosta kevyempiin hoitomuotoihin tulee jatkaa. Samoin hoitoketjujen kehittämistä.

Helsingin strategisena tavoitteena on lisätä joukkoliikenteen käyttöä. Haluamme, että joukkoliikenne on helsinkiläisille kohtuuhintaista ja laadukasta. Linjojen karsiminen ja lipunhintojen merkittävät korotukset olisivat toimineet tätä tavoitetta vastaan. Yhden prosentin hinnankorotus on siedettävä. Toimimme myös seudullisena esimerkkinä, sillä nyt seutulipun hinta nousee koko alueella prosentin, eivätkä sisäisten lippujen hinnat nouse merkittävästi muissakaan kunnissa.

Sosiaalidemokraatit ovat kommentoineet, että tänä vuonna budjettineuvotteluissa tehtiin niin kuin he viime vuonna esittivät. Viimekin vuonna teimme budjetin turvautuen parhaisiin käytettävissä oleviin ennusteisiin. Joissain palveluissa virastojen ennusteet osoittautuivat liian optimistisiksi, toisissa taas paikkaansapitäviksi. Viime vuonna  sosiaalidemokraattien ulosmarssi ei suinkaan kiteytynyt kiistaan palvelupanostuksista, vaan veronkorotuksista. Vihreiden mielestä oikea ratkaisu on korottaa veroja nyt, kun talous alkaa elpyä.

Kokoomuksen joukoista on kuulunut mutinaa, että budjetissa syydetään rahaa sinne tänne, eikä toimintaa tehosteta.  Ensi vuoden budjettimme on edelleenkin selkeästi säästöbudjetti. Suurin osa hallintokunnista saa säästää tosissaan. Joidenkin palveluiden osalta Pajusen esitys oli kuitenkin kohtuuton, esimerkiksi juuri vanhuspalvelut. Kaupungin taloustilanne on tiukka ja Helsingin menot kasvavat liian nopeasti. Vihreätkin haluavat, että veroeurot käytetään tehokkaasti. Nyt paukut laitettava tuottavuusohjelmaan. Nyt on tärkeää keskittyä nimenomaan kaupungin oman toiminnan kehittämiseen.

Tuottavuuden parantaminen on tärkeää myös siksi, että tällä valtuustokaudella velkaannumme kovaa vauhtia. Tämä ei ole kestävää sukupolvien välisen tasa-arvon näkökulmasta. Velkaantuminen on hyväksyttävää, kun investoidaan tulevaisuuden parempaan Helsinkiin, mutta palveluita pitäisi pystyä tuottamaan jatkossa verorahoituksella.

Ensi vuoden merkittävin yksittäinen hanke on budjettiin kirjattu tuottavuus- ja työhyvinvointiohjelma. Tavoitteena on, että vuonna 2012 palvelut tuotetaan nykyistä edullisemmin asukasta kohden laskettuna.

Nykyisellään tuottavuus tulkitaan työntekijän hiostamiseksi entisestään, mitä sen ei lainkaan pitäisi olla. Tuottavuuden pitäisi tarkoittaa uuden tekniikan ja uusien toimintatapojen käyttöönottoa niin, että työntekijä voi keskittyä oikeisiin asioihin. Hyvinvoivat työntekijät haluavat kehittää palveluistamme tehokkaita ja laadukkaita. On tärkeää ottaa henkilöstö ja henkilöstöjärjestöt mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan ohjelmaa alusta alkaen. Henkilöstöä voidaan kannustaa mukaan esimerkiksi ottamalla käyttöön aloitepalkkiot.

Ohjelman tavoitteena on, että Helsingissä tehdään oikeita asioita oikealla tavalla. On tärkeää käydä läpi palvelu kerrallaan, kuinka suuri osa käytetystä työajasta tuo aidosti hyötyä kaupunkilaiselle.  Uusia toimintatapoja tulee ottaa käyttöön ennakkoluulottomasti. Ulkopuolista apua tarvitaan koko selvityksessä, mm. sosiaali-  ja terveystoimen organisaatioselvityksessä.

Tähän liittyen esitän vihreiden ryhmäponnen: Valtuusto edellyttää, että tuottavuus- ja työhyvinvointiohjelman laatimisen yhteydessä pyydetään myös ulkopuolinen arvio palveluntuotannon tehostamisesta.

Vihreiden tavoite oli saada painopiste tieinvestoinneista takaisin joukkoliikenteeseen ja kevyeen liikenteeseen. Meille on myös tärkeää, että uusilla asuinalueilla on aina valmis joukkoliikenneyhteys siinä vaiheessa, kun uudet asukkaat muuttavat alueelle. Siksi on hienoa, että Kruunuvuoren sillan suunnittelurahat ja aloittamisrahat palautettiin.

Kuten aina, budjettineuvotteluissa tehtiin myös joukko kirjauksia. Eniten keskustelua on herättänyt leikkipuistojen siirto päivähoidon organisaatioon. Siirto osa laajempaa selvitystä päivähoidon ja koko ja sosiaali- ja terveystoimen organisaatiosta.

Siirto on herättänyt kysymyksen, että ollaanko helsinkiläisiä leikkipuistoja nyt valjastamassa päivähoidon tarpeisiin, kun samaan aikaan leikkipuistoissa lisätään pienten lasten kerhoja. Leikkipuistojen avoin toiminta ja varhainen tuki koko perheelle on tärkeää ja on sovittu, että toiminta säilyy nykytasolla. Raja-aitoja virastojen sisällä pitäisi edelleen madaltaa: ennaltaehkäisy ja varhainen tuki auttavat tehokkaimmin, kun niitä tarjotaan lapsen ja nuoren normaalissa arkiympäristössä. Espoo ja Vantaa ovat tiukentaneet kotihoidontuen ehtoja mutta Helsinki etenee positiivisen kautta: tarjoaa lisää osa-aikaista leikkitoimintaa vaihtoehtona. Nyt on tärkeää valmistella muutos mahdollisimman hyvin yhdessä henkilöstön ja lautakunnan kanssa.

Arvoisa puheenjohtaja,

Toimintasuunnitelmassa 2011 lisäysten ulkopuolelta suurin yksittäinen asia on Helsingin ja Vantaan mahdollinen yhdistyminen. Selvityksen sektorikohtaiset työryhmät jatkavat vielä työtään lisäselvityksillä, mutta on luultavaa, että riittävän kattavaa selvitystä emme saa aikaan vuodenvaihteeseen mennessä. Vihreiden mielestä olisikin parasta päättää, että jatkamme yhteistä pohdintaa asettamalla kuntajakolain mukaisen selvitysmiehen. Selvitysmiehen asettaminen ei automaattisesti tarkoita vielä kuntien yhdistämistä.

Arvoisa puheenjohtaja,

vihreä valtuustoryhmä kannattaa toiminta- ja taloussuunnitelman hyväksymistä vuodelle 2011.