Vihreiden ryhmäpuhe Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman valtuustokäsittelyssä 21.10.2009

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

päätämme tänään Helsingin lasten ja nuorten hyvinvoinnin suuntaviivoista juuri ennen talousarvion käsittelyä, jossa linjataan tulevien vuosien investointeja. Haluamme entisille satama-alueille kauniita ja laadukkaita asuinalueita. Tähän investointiin olemme valmiita laittamaan satoja miljoonia, sillä tiedämme sen nostavan Helsingin pääomaa ja houkuttelevan Helsinkiin elinvoimaa, asukkaita ja yrittäjiä.

Sosiaalinen pääoma on myös kilpailutekijä, joka tulee entistä tärkeämmäksi Suomelle. Terveet, tasapainoiset ja koulutetut ihmiset tuovat Helsinkiin hyvinvointia. Helsinkiläisten lasten ja nuorten kasvun tukeminen on investointi. Investoinnin tuotokset ovat vain kaukaisempia ja vaikutukset monimutkaisempia kuin esimerkiksi talonrakennuksessa.

Kun talon perustukset ovat kunnossa, voi asukkaiden elämä jatkua harmonisena pitkään. Jos perustukset falskaavat, pitää kalliit kosteusmittauksen ammattilaiset tuoda paikalle usein. Pahimmassa tapauksessa ajoissa ei huomata mitään ja rakennus lähes menetetään.

*****

Hyvinvointisuunnitelmaa varten ansiokkaasti tehty laaja selvitystyö kertoo helsinkiläisten lasten arjesta. Suurimmalla osalla asiat ovat kohtuullisen hyvin. Lapsiperheet valitsevat enenevässä määrin Helsingin ja täällä on hyvä kasvaa. Vanhemmuus on suurimmalla osalla vielä kantava voima ja neuvolajärjestelmä toimii. Kouluikäisten hyvinvointi perustui tutkimuksen mukaan kodin, kaverien ja harrastusten kolmiolle.

Ärade ordförande, bästa fulmäktigeledamöter,

vårt samhälle avspeglar sig i barnen. Brådska och längtan efter lugn och ro kastar en skugga över både barns och vuxnas välmående. Det är dyrt att bo i Helsingfors och föräldrarna måste arbeta långa dagar. Barn söker sociala relationer och känslomässiga band i hobbyer och med kompisar.

Lasten ja nuorten puhelimen yleisimmät keskustelunaiheet ovat ihmissuhteet, päihteet ja seksi, mikä ei ole yllättävää kun ajatellaan miten suuria muutoksia nuoren elämään sisältyy. Huolestuttavaa on, että yläasteikäisillä myönteinen terveyskehitys on kääntynyt laskuun ja päihteitä kokeillaan yhä aikaisemmin. Masennus- ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet vuosi vuodelta.

Lapsiperheiden köyhyys on kasvanut voimakkaasti 90-luvun laman jälkeen ja tutkimusten mukaan lapsiköyhyysaste oli kaksi vuotta sitten korkeammalla kuin koskaan 70-luvun alun jälkeen. Köyhyys on yleisempää yksinhuoltajaperheissä. Helsingin yksinhuoltajaperheiden lapsista lähes joka neljäs oli joutunut luopumaan harrastuksestaan, kun siihen ei ollut varaa. Nyt puhumme siis lapsen elämän yhdestä peruspilarista kodin ja kaverien rinnalla.

Tietoon ja osaamiseen perustuvassa yhteiskunnassa koulutuksen ulkopuolelle jääminen ja koulun keskeyttäminen huonontaa kaikin tavoin tulevaisuuden mahdollisuuksia. Uusimpien tietojen mukaan joka vuosi yli 500 nuorta jää peruskoulun jälkeen ilman opiskelupaikkaa. Ongelmat alkavat kasaantua jo nuorena.

*****

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman suurin vahvuus on eri hallintokuntien ja toimijoiden voimien yhdistäminen ja pyrkimys nähdä lasten asiat yhteisinä. Lastensuojelulain tavoitteena on siirtää painopistettä ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen. Ohjelma kärkihankkeet vahvistavat kaikkien tarvitsemia aitoja ja leimaamattomia peruspalveluita: päiväkotia, kouluterveydenhuoltoa, iltapäivätoimintaa, päivittäisliikuntaa, kulttuuripalveluja ja nuorten seksuaaliterveysneuvontaa. Kuten suunnitelmassa lukee, kärkihankkeet on tarkoitettu pysyviksi rakenteellisiksi muutoksiksi.

Harrastukset alkavat rakentaa lasten identiteettiä ala-asteikäisenä. Taustaselvityksen mukaan liikunnan harrastaminen on yleistä eikä eroja löydy alueiden tai sosiaalisen taustan suhteen. Sen sijaan taideharrastuksiin osallistuminen jakaa helsinkiläisiä lapsia suuresti. Taide- ja taitoaineiden merkitystä persoonallisuuden ja tunne-elämän kehitykselle on alettu nyt todella ymmärtää. Ohjelma nostaa hyvin esiin yhteyden vuorovaikutus- ja tunnetaitojen ja kulttuurin välillä.

Helsingin lasten ja nuorten osallisuus voi vahvistua vain olemalla aktiivisesti läsnä siellä, missä hekin ovat. Vanhempien mielessä uudet mediat ovat usein uhka. Tutkimusten mukaan valtaosalle nuorista medialaitteet ovat vain arkisia sosiaalisen kommunikoinnin välineitä. Kärkihankkeet osaavat hyödyntää tätä todellisuutta. Verkkonuorisoasema Netaria vahvistetaan ja parannetaan kouluterveydenhoitajien ja sosiaalityön saavutettavuutta internetissä. Kärkihankkeissa suositaan myös aktiivisia työmuotoja: hyviä tuloksia saavuttanut etsivän nuorisotyön Luotsi-hanke laajenee. Ns. kodissakävijöiden avulla koulusta puuttuva nuori haetaan kotoa kouluun heti eikä odoteta viikkoja, jolloin on yhä vaikeampi palata.

Vihreä valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että ohjelmassa ymmärretään myös aikuisten läsnäolon merkitys. Sähköinen vuorovaikutussuhde ei yksin riitä. Vaikeuksista puhuminen edellyttää luottamusta ja sen syntyminen puolestaan tuttuutta, mikä voi syntyä vain osana yhteisöä, kuten koulussa. Kouluterveydenhoitajien läsnäoloa ja saavutettavuutta pitää lisätä ja lisäresurssit suunnata kouluihin, joissa on suurin tarve.

Lasten hyvinvoinnin kannalta aivan keskeinen peruspalvelu on päivähoito, joka tavoittaa suurimman osan ikäluokasta. Päivähoidossa luovuttiin viime laman aikana lapsiryhmien enimmäiskoon sääntelystä. Nyt ryhmien enimmäiskoon sijasta lasten määrää säännellään lasten ja aikuisten välisellä suhdeluvulla. Hoitoisuuskertoimet päivitetään joka kuukausi, jolloin uusia lapsia voidaan ottaa ryhmään suhdeluvun sen salliessa. Ehdotettu kerrointen päivittäminen vain kaksi kertaa vuodessa tuo kaikista pienimmille alle 3-vuotiaille kasvurauhaa omassa, heidän kehitykselleen sopivankokoisessa ja pysyvässä yhteisössä.

****
Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman toteuttamiseen on varattu kaupunginhallituksen budjettiesityksessä 6 miljoonaa kolmelle seuraavalle vuodelle. Yksin 6 miljoonalla eurolla ei tehdä ihmeitä, vaan peruspalveluiden pitää toimia ja toimintatapojen muuttua. Päätavoitteet on pidettävä kirkkaana mielessä: helsinkiläisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin pitää parantua ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten osuuden laskea. Onnistumista ei pidä arvioida käytettyjen eurojen määrällä, vaan näillä tavoitteilla. Ohjausryhmän tulee valmistella selkeät arviointimittarit, joita seurataan.

Maailman väestöstä lapset ja nuoret ovat suurin ryhmä ja yhä enemmän nuoria työnhakijoita ja pakolaislapsia muuttaa Suomeen myös ilman vanhempia. Helsingin lapsiperheistä kymmenen prosenttia puhuu tälläkin hetkellä äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Lapset vauvoista nuoriin aikuisiin ovat valtavan suuri ja värikäs joukko, jotka jo ikänsä perusteella haluavat ja tarvitsevat erilaisia asioita.

Suomi on ollut yhtenäiskulttuurin maa, mutta nopea yksilöllistyminen on alkanut aina nuorista. Helsingin tulee nähdä, millaisissa yhteisöissä lapset ja nuoret itse haluavat toimia. Syyskuussa avattu nuorisotalo Happi on tästä hyvä esimerkki. Ammattikuntien yhteistyö on avainsana. Nuorisotoimen on löydettävä jalansijansa kouluilta ja sosiaaliohjaajien päiväkodeista. Tämä ei tarkoita vain uusien vakanssien avaamista vaan laaja-alaisuutta kaikilta aikuisilta: kuntalaisilta, ammattilaisilta ja päättäjiltä.

*****

Lasten sijoitusten vähentäminen kodin ulkopuolelle on ohjelman keskeinen tavoite ja onnistumisen mittari. Voimavaroja tulee kohdentaa heihin, jotka eivät pysty ja jaksa puolustaa oikeuksiaan. Päihde- ja mielenterveysongelmaisia aikuisia on hoidettu, mutta heidän lapsiinsa on kiinnitetty liian vähän huomiota. Lastensuojelun asiakkaina on yhä enemmän monisairaita nuoria, joiden päihdepsykiatrinen hoito kestää kauan.

Perhehoidon lisäämiseksi on tehty paljon. Parhaillaan kymmeniä perheitä odottaa uutta perheenjäsentä. Sijaisperheiden tuki on äärimmäisen tärkeää, ettei työ uuvuta ja lapsi joudu uudestaan hylätyksi. Kodinomaisia ryhmäkoteja tulee olla tarjolla heille, joille perhesijoitukset eivät ole vaihtoehto.

******

Suunnitelmassa lapsia ei nähdä vain suunnittelun kohteina vaan oman elämänsä parhaina asiantuntijoina, jota pitää systemaattisesti tuoda helsinkiläisiin lasten ja nuorten palveluihin. Hyvä esimerkki ovat iltapäiväkerhot. Tutkimuksen mukaan ala-asteikäiset eivät hakeutuneet iltapäivätoimintaan, nuorisotaloille tai leikkipuistoihin, vaan pikemminkin kritisoivat heille tarkoitettuja palveluja. He kaipasivat iltapäiviinsä rauhaa hälyisän koulun ja vaativien harrastusten välissä. Lapset viihtyivät kauppakeskuksissa ja uimahalleissa, siis samoissa paikoissa, joissa vanhempiensa kanssa kävivät.

On tärkeää, että näemme lasten palveluiden tukevan yhteisöjä, ei yksittäisiä asiakkaita. Päiväkodin lapsi tai ala-asteen oppilas ei ole asiakas, vaan yhteisön jäsen. On itsestään selvää, ettei lasten hyvinvoinnista pidä puhua vain investoinnin näkökulmasta. Lapsella on oikeus turvalliseen lähiyhteisöön ja se on ihmisoikeus. Erityinen haaste on, että pahoinvointi keskittyy alueellisesti ja eriarvoistumiseen on puututtava.

Meidän pitää kysyä, tuleeko lapsi ja nuori kehitysympäristöissä ja palvelujen käyttäjänä kuulluksi, nähdyksi, arvostetuksi omana persoonanaan ja arvostavasti kohdelluksi. Yhtä tärkeitä kysymyksiä ovat syntyykö hänelle vakaita ja vastavuoroisia vertais- ja aikuissuhteita, aikaa ja tilaa oman elämänymmärryksen luomiselle ja mahdollisuuksia omien valintojen pohtimiselle.

Lasten ja nuorten pahoinvointi ei ole nuorten kaljanjuomista, erityisopetuksen tarvetta tai leikki-ikäisten masennusta. Lasten pahoinvointi samoin kuin hyvinvointi rakentuu aikuisten kautta, ja lasten vointi kuvastaa helsinkiläisten yhteisöjen toimimista. Me aikuiset olemme vastuussa lasten kasvuoloista. Muutos seuraa, kun me aikuiset muutamme toimintaamme.

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman hyväksymistä.

Sanna Vesikansa