Otso Kivekäs, vihreän valtuustoryhmän varapuheenjohtaja
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Helsingin, ja koko Helsingin seudun kannalta nyt esitetty metropolimalli on huono. Se säilyttää lähes kaikki nykyiset ongelmat ja luo tukun uusia. Eikä se vie meitä piiruakaan lähemmäs toimivaa kaksiportaista demokratiaa.
Siksi nyt on valittava kuntaliitosten tie. Pääkaupunkiseudun kunnat on liitettävä yhdeksi kunnaksi. Samalla lähidemokratiaa täytyy kehittää sen sisällä, kuntauudistuksesta riippumatta.
Helsingin seutu on suurten haasteiden edessä. Nykyinen, kuntien vapaaehtoiseen yhteistyöhön perustuva malli on muodostunut jähmeäksi ja sekavaksi hallintohimmeliksi. Erikoissairaanhoidolle, jätehuollolle ja joukkoliikenteelle on kullekin omat kuntayhtymänsä. Liikenteestä ja maankäytöstä tehdään erillissopimuksia valtion kanssa. Östersundomissa tehdään yhteistä osayleiskaavaa ja Länsimetroa taas yhteisellä yhtiöllä.
Kuntarakenne ohjaa seudun kunnat taistelemaan yrityksistä ja toivotuista asukkaista toisiaan vastaan, sen sijaan että ne pyrkisivät edistämään koko seudun menestystä. Ja kolikon kääntöpuolena alueet eriytyvät hyväosaisiin ja huono-osaisiin yhä jyrkemmin. Asuntopula pahenee ja hinnat nousevat jo keskituloistenkin ulottumattomiin.
Erilaisten kuntayhtymien ja erillissopimusten viidakko piilottaa päätökset ja vastuun kabinetteihin. Ei ole selvää kenellekään, kuka kaupunkilaisten palveluista oikeastaan päättää. Ei varsinkaan kuntalaiselle itselleen.
On selvää, että nykyinen, kuntien nimelliseen itsehallintoon pohjaava malli ei toimi. Onkin tärkeää, että Helsinki on avoimesti mukana etsimässä uusia ratkaisuja yhdessä naapurikuntien kanssa.
Tavoitteena on vaaleilla valittava päätöksentekojärjestelmä, joka ylittää pääkaupunkiseudun kuntarajat. Se tarkoittaa, että koko seutua koskevat asiat on päätettävä koko seudun tasolla, mutta paikallista naapurustoa koskevat taas lähellä asukkaita. Liikennejärjestelmä ei toimi, jos siitä päätetään paloissa, mutta toisaalta katujen lakaisuaikatauluja ei tarvitse päättää miljoonalle asukkaalle kerralla. Helsinki on jo liian iso toimiakseen vain yhdellä tasolla. Se tarkoittaa myös, että kaikilla tasoilla päätöksentekijät on valittava vaaleilla.
Selvitysmiesten nyt esittämä malli ei ole se, mihin pyrimme. On harhaista kuvitella, että pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyö paranisi liittämällä reuna-alueen kunnat mikä minnekin ja perustamalla uusi keskustelukerho metropolihallinnon nimellä.
Suurkuntien yläpuolinen metropolihallinto jäisi heikoksi eikä kykenisi lunastamaan niitä toiveita, joita sille nyt asetetaan. Maankäyttö tuskin tehostuisi. Yhteiset palvelut tuskin tehostuisivat. Hallintohimmeleistä ei tulisi juuri nykyistä selkeämpiä.
Ja 600 000 asukkaan kunnat eivät ole mitään lähidemokratiaa. Se lähidemokratia, josta puhumme, toimii kaupunginosan tai muutaman tasolla, ei puolen Uudenmaan kokoisissa yksiköissä. Lähidemokratiaa varten tarvittaisiin siis oikeastaan kolmaskin demokratiataso. Se ei ainakaan selkiytä seudun toimintaa eikä tee siitä äänestäjille ymmärrettävämpää. Toimivan metropolihallinnon oloissa kunnat olisivat pikemminkin nykyistä pienempiä.
Ehdotettu malli ei yksinkertaisesti ratkaise niitä ongelmia, joiden takia tähän selvitystyöhön on ryhdytty. Siksi tarvitaan kuntaliitoksia.
Arvoisa puheenjohtaja,
tämä ei ole tennistä. Emme voi jäädä odottamaan syöttövuoroa, jonka metropoliselvitys meille joskus ehkä antaa, vaan meidän täytyy itse hakea ratkaisua.
Helsingin tulee pyrkiä ja päästä mukaan Espoon, Kirkkonummen Vihdin ja Kauniaisten kuntaliitosselvitykseen. Mikäli Vantaa haluaa mukaan, hekin ovat toki tervetulleita.