Antimilitaristinen toiminta ei ole koskaan ollut näin helppoa – ainakaan, jos osaa kutoa. Internetissä leviävä kampanja (http://sivarisukka.blogspot.com/) kehottaa ihmisiä kutomaan villasukat varpaanlämmikkeiksi siviilipalvelusmiehille sekä totaalikieltäytyjille. Kyseessä on yksityishenkilön perustama vastatempaus Sotilaskotiliiton kampanjalle, jonka tarkoituksena on kerätä kansalaisten kutomia villasukkia ja lahjoittaa ne vuonna 2011 palveluksensa aloittaville varusmiehille. Hauskalla ja allekirjoittaneen mieltä (sekä ensi vuonna jalkoja!) lämmittävällä tavalla kampanja nostaa pinnalle yhden suomalaisen yhteiskunnan häpeätahran; aseistakieltäytyjien epätasa-arvoisen kohtelun.
Siviilipalvelus on yhteiskunnalliselta painoarvoltaan aidosti hyödyllinen vaihtoehto asepalvelukselle. Työskennellessäni itse sivarina ympäristöjärjestön toimistoapulaisena koen toki tekeväni merkityksellistä työtä, mutta esimerkiksi kehitysvammaisten avustajiksi sekä päiväkotisediksi hakeutuneiden ystävieni edessä koen ainoastaan vilpitöntä kunnioitusta. Vuosittain koulutettavat vajaat kaksituhatta sivaria suomalaisissa sairaaloissa, terveyskeskuksissa, kouluissa, kirjastoissa ja kansalaisjärjestöissä ovat jotain mitä jokaisen meistä tulisi todella arvostaa.
Tämä ei tarkoita sitä, ettäkö sivareilla olisi kaikki hyvin. Aseistakieltäytyjäliiton (AKL) tietoon on tullut lukuisia tapauksia joissa intistä siviilipalvelukseen hakeutuvia on täysin laittomasti kuulusteltu vakaumuksellisista perusteista, puhuttu siviilipalveluksesta halventavaan sävyyn tai kuumoteltu väittämällä näiden nyt ”pettävän palvelustoverinsa”. Tästä huolimatta yhä useampi kieltäytyy aseista vasta armeijakokemusta kerättyään. Osaltaan tämä liittynee siihen, kuinka surkeasti aseettomasta vaihtoehdosta tiedotetaan. Täysi-ikäistyville postitetaan ensin sivutolkulla Puolustusvoimien propagandaa, minkä jälkeen kutsunnoissa eri aselajit ja varuskunnat esitellään isolla rahalla tehtyjen kampanjavideoiden sekä palopuheita pitävien sotaveteraanien voimin, siviilipalveluksen jäädessä lähes täysin huomiotta.
Suomalaisen asevelvollisuuden suurimmat epäkohdat ovat tasa-arvokysymyksiä. Onko tasa-arvoista, että Jehovan todistaja sekä ahvenanmaalainen vapautetaan asevelvollisuudesta muiden joutuessa kutsuntoihin? Onko tasa-arvoista, että sivarin palvelusaika on poikkeuksetta 362 vuorokautta, armeijan valitsevan selvitessä usein kuuden kuukauden palveluksella? Onko tasa-arvoista, että puolet ikäluokasta välttää palveluksen automaattisesti sukupuolensa nojalla?
Siilasmaan työryhmän vastailmestynyttä raporttia ei voi pitää kovinkaan edistysmielisenä. Raportissa ehdotettu varusmiespalveluksen lyhentäminen neljään kuukauteen saattaisi toimia, mutta jos tätä vertaa sivarien 12 kuukauden palvelukseen, on ristiriita räikeä. Sivarin pituutta voidaan nyt jo pitää rangaistuksena aseistakieltäytymisestä. Raportin hahmottelemassa skenaariossa asevelvolliset pakotettaisiin inttiin kolme kertaa pidemmän palvelusajan uhalla.
Suomen tulisi vihdoin luopua 30-lukulaisista asevelvollisuusmyyteistään ja päivittää armeijansa tälle vuosituhannelle. Koko ikäluokan ei tarvitse suorittaa varusmiespalvelusta – 8-20 prosenttia riittää maanpuolustuksen ylläpitämiseen. Valikoiva, sukupuolineutraali asevelvollisuus, yhtä pitkät palvelusajat sivareille sekä armeijan valitseville ja mahdollisuus kieltäytyä palveluksesta ilman vankilarangaistusta eivät ole utopistisia haaveita, vaan vähimmäisvaatimuksia kansalaistensa ihmisoikeuksia kunnioittavalle hyvinvointivaltiolle.
Henrik Jaakkola
siviilipalvelusmies, vihreiden eduskuntavaaliehdokas