Villa Tomtebo odottaa uutta käyttäjää Meilahdessa, kun Seurasaarisäätiö siirtyi toisiin tiloihin. Talin golfkentän alueella 
valmistellaan Pehtorin talon myyntiä. Laajasalossa Aino Actén huvila odottaa peruskorjausta. Nämä ovat muutamia esimerkkejä Helsingin omistamista arvokkaista puurakennuksista, joiden käyttöä joudutaan lähitulevaisuudessa pohtimaan.
Kaupungin omistuksessa on lukuisia vanhoja puutaloja eri puolilla Helsinkiä. Osa rakennuksista on kaupungin omassa käytössä esimerkiksi päiväkoteina, osa vuokrattuna erilaisiin tarkoituksiin. Niiden käyttö on hyvin kirjavaa, samoin kuin sopimukset, joilla rakennusten hallinta on siirretty käyttäjille.
Rakennusten arvo kokonaisuutena on pieni verrattuna kaupungin koko kiinteistöomistukseen. Niiden hallinta on kuitenkin melkoisen työlästä: ylläpito vie isännöitsijöiden työpanosta, vuokralaisten vaihtuminen työllistää, peruskorjausinvestoinnit nielevät rahaa. Onko siis edes järkevää pitää näitä kaikkia julkisessa omistuksessa?
Pelkästään taloudellisesta näkökulmasta rakennusten myyminen olisi johdonmukaisin vaihtoehto, koska vuokratuotto ei välttämättä kata käyttö- ja pääomakuluja. Tämä on kuitenkin liian yksinkertainen ajattelutapa. Jokaisessa talossa on myös yksilöllisiä ominaisuuksia, joita ei edes voida hinnoitella.
Sen vuoksi jokaisen rakennuksen kohdalla tulee pohtia erikseen käyttötavoitteet ja vaihtoehdot. Mittareita ovat esimerkiksi kulttuurihistoriallinen merkitys, kaupunkikuvallinen merkitys, kunnostustarve, investointitarve, tilojen ja sijainnin sopivuus eri käyttötarkoituksiin. Kun eri mahdollisuudet on kirjattu, mietitään, toteutuvatko ne paremmin kaupungin vai jonkun muun tahon omistuksessa. Ainoastaan jos perusteluja kaupungin omistukseen ei ole, rakennus voidaan myydä.
Myyntitilanteessakin on mietittävä, millaista toimintaa rakennukseen halutaan. Tarjouskilpailuun voidaan liittää hinnan lisäksi toimintaan liittyviä ehtoja. Ei siis myydä pelkän hintakilpailun perusteella, jos toiminnalla on merkitystä. Jos ei ole, hintakilpailukin on hyvä menettelytapa.
Toiminta- ja kokoontumistiloja tarvitsevat monet asukasryhmät ja ruohonjuuritason toimijat, partiolaiset, yhdistykset ja järjestöt. Luovaa mielikuvitusta tarvitaan, jotta tilat ja tarvitsijat kohtaavat, ja rakennukset jatkavat arvoistansa elämää.
Vihreänä vaihtoehtona on tasapainotettu ratkaisu, jossa arvokkaat rakennukset säilytetään ja ne, jotka palvelevat kaupunkia paremmin yksityisessä omistuksessa, voidaan myydä.
Tuula Paalimäki
Kiinteistölautakunnan puheenjohtaja