Vihreät saivat kuusi paikkaa osuuskauppa HOK-Elannon edustajiston vaaleissa. Vihreiden listojen kokonaispaikkamäärä laski kahdella verrattuna edellisiin vaaleihin.

Vihreiden listoilla ei ollut ehdokkaina ministereitä  eikä kansanedustajia. Puolueen linjauksen mukaisesti ehdokaslistalle ei otettu myöskään Helsingin kaupunginhallituksen, kaupunkisuunnittelulautakunnan tai kiinteistölautakunnan jäseniä. Vihreät toivoo, että HOK-Elannon edustajistossa olisi enemmän tilaa arjen asiantuntijoille, joilla riittää aikaa ja motivaatiota edustajistotyölle.

Vaalien äänikuninkaaksi kruunattiin professori Pentti Arajärvi sekä ministerit Paavo Arhinmäki ja Erkki Tuomioja.

Mediassa on pohdittu aiheellisesti, tulisiko etenkin kaavoituksesta päättävien poliitikkojen jäävätä itsensä vaaleista. Vihreiden lisäksi muut puolueet eivät ole reagoineet kritiikkiin millään tavalla.

- Täytyy ihmetellä onko maamme kiireisimmillä poliitikoilla todella aikaa ja motivaatiota paneutua myös lähikaupan kehittämiseen täyspainoisesti, toteaa Helsingin Vihreiden puheenjohtaja Hannu Oskala.

Vihreä ryhmä pyrkii edistämään HOK-Elannon edustajistossa seuraavien neljän vuoden ajan mm. eettistä kuluttamista, kestävää kauppaa, esteettömyyttä, työhyvinvointia ja ilmastonmuutoksen torjumista.

Vihreiltä  listoilta valituiksi tulivat Kalle Könkkölä  (Helsinki), Sini Alén (Vantaa), Sirkku Ingervo (Helsinki), Sari Näre (Helsinki), Terho Pursiainen (Järvenpää) ja Sallamaari Muhonen (Helsinki).

Lisätietoja:

Hannu Oskala, Helsingin Vihreiden puheenjohtaja, 044 530 4712
Outi Silfverberg, Helsingin Vihreiden toiminnanjohtaja, 040 754 3313

- Emme tienneet opetuslautakunnassa opetustoimen suurista leikkaustarpeista ennen budjettiraamineuvotteluja ja tilanne tuli neuvottelijoillemmekin ikävänä yllätyksenä jälkikäteen. Saimme kuulla opetusviraston aikeista leikata määräaikaisten opettajien kesäajan palkkoja vasta kouluille lähetetyn kirjeen muodossa, toteaa opetuslautakunnan jäsen Julia Virkkunen.

- Suomenkieliseen opetukseen suunnatun tuen lisäksi myös ruotsinkielinen opetus ja päivähoito tarvitsevat 1,5 miljoonaa euroa lisää rahaa, jotta vastaavilta leikkauksilta säästytään, toteaa opetuslautakunnan jäsen Bernt Nordman.

Tuntikehyksiin varatun summan lisäksi vihreät haluavat turvata etenkin koulunkäyntiavustajien palkkoihin, erityisoppilaiden integraatiotukeen, työpajatoimintaan sekä erityisen haastaville kouluille suunnattuun lisätukeen tarkoitetut määrärahat (ns. positiivisen diskriminaation määrärahat).

- Koulut, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia sekä perhetaustoiltaan sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevia oppilaita, tarvitsevat erityishuomiota. Tukea on oltava saatavilla myös muille erityistarpeisille oppilaille integraation ja avustajien muodossa. Siksi me vihreät pidämme näille kouluille tarkoitettua määrärahaa erityisen tärkeänä ja toimivana tapana tukea koulujen viihtyvyyttä, sanoo Elena Gorschkow-Salonranta opetuslautakunnasta.

Lisätietoja:

Julia Virkkunen, 040 828 6671, julia.virkkunen(at)welho.com
Elena Gorschkow-Salonranta, 050 586 9155, egorschkow(at)yahoo.com
Bernt Nordman, 050 525 0348, bernt.nordman@welho.com

- Hienon ulkoasun lisäksi keskustakirjastossa on syytä keskittyä kirjaston sisältöihin. Kaupunkiimme tarvitaan enemmän kaikille avointa epäkaupallista julkista tilaa. Haluamme, että keskustakirjastosta tulee toiminnallinen paikka, johon kaikki kaupunkilaiset kokevat olevansa tervetulleita, toteaa valtuutettu Johanna Sumuvuori.

Keskustakirjaston kautta on mahdollista miettiä uudestaan, mitä kaikkea kirjastot voisivat kaupunkilaisille tarjota. Vihreät haluavat kaupunkilaiset mukaan uuden kirjaston suunnitteluun ja suunnitteluprosessin on oltava avoin ja läpinäkyvä. Uusi kirjasto voisi sisältää mm. galleriatilaa, kahviloita, yleisen saunan sekä lasten ja nuorten tiloja.

Vaikka keskustakirjastoon panostetaan nyt kunnolla, lähikirjastoverkko on yhtä tärkeä kuin aikaisemminkin. Myllypuron mediakirjasto on juuri uudistettu ja Puistolan kirjasto avattiin peruskorjauksen jälkeen. Roihuvuoren kirjaston perusparannus alkaa tänä vuonna.

- Keskustakirjaston tulee tavoittaa mahdollisimman laajasti kaikki kaupunkilaiset, mutta samaan aikaan kirjasto säilyy yhtenä tärkeimmistä lähipalveluista, kirjasto- ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Anni Sinnemäki toteaa.

Lisätietoja:

Johanna Sumuvuori, kaupunginvaltuutettu, puh. 050 512 1629

Anni Sinnemäki, kirjasto- ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja, (09) 432 3166, 050 574 0815

- Meri-Rastilasta olisi saatu hieno asukaslähtöisen suunnittelu pilottihanke. Meri-Rastilan vaihtoehtokaava osoitti jälleen, että asukkailla on hallussaan valtavasti osaamista ja lisäksi kokemuksellista tietoa, joka suunnittelijoilta saattaa puuttua. Vihreät haluavat, että osallistumisen mahdollisuuksia ja avoimuutta kehitetään ja asukkaat otetaan entistä painokkaammin suunnitteluun mukaan jo kaavoitusvaiheessa, toteaa kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen Mari Holopainen.

Voimaan jäänyt viraston esitys ottaa merkittävän osan Meri-Rastilan rantapuistosta rakentamiseen. Itä-Helsingin suurimpia vahvuuksia ovat rannat ja metsät, ja asukkailla on hallussaan paras tieto siitä, mitkä viheralueista ja luonnontilaisista alueista koetaan erityisen arvokkaiksi. Vaikka asukkaiden laatimaa kaavaa ei otettu suunnittelun lähtökohdaksi, kaupunkisuunnittelulautakunta sitoutui selvittämään mahdollisuuksia täydennysrakentamiselle vaihtoehtokaavan esittämällä tavalla.

- Tulevaisuudessa entistä suurempi osa kaavoituksesta on täydennysrakentamista ja Helsinki tarvitsee onnistuneita suuren mittakaavan täydennysrakentamiskohteita, jotka voivat nousta esimerkeiksi kaupunkilaisten keskuudessa. Meri-Rastilalla oli kaikki mahdollisuudet nousta loistavaksi esimerkiksi siitä, miten tällaista toteutetaan, kaupunkisuunnittelulautakunnan varajäsen Mikko Särelä toteaa.

Lisätietoja:

Mari Holopainen, 040 762 0944, mari.holopainen(at)gmail.com

Mikko Särelä, 044 526 4556, mikko.sarela(at)gmail.com

Otimme saman tien blogini Helsingin Vihreiden verkkosivuille. Vielä samana päivänä esitimme vaatimuksen leikkausten perumisesta ja kutsuimme opetustoimenjohtaja  Jarnilan Vihreän kaupunginhallitusryhmän kuultavaksi heti maanantaina. Tieto kannanotostamme levisi nopeasti sekä opettajien että kaupungin päättäjien keskuudessa. Muiden valtuustoryhmien suunnasta alkoi pian kuulua opettajien vaatimuksia ymmärtäviä puheita – mutta vappuun asti Vihreät olivat ainoa ryhmä, joka oli sekä ottanut julkisesti kantaa leikkauksia vastaan että käynyt eri tahoille sinnikkäitä neuvotteluja. Halusimme toisaalta selvittää, miten näin suuri vajaus oli voinut jäädä budjettineuvottelijoilta pimentoon, ja toisaalta tehdä kaikkemme leikkausten perumiseksi ja koulujen toiminnan turvaamiseksi.

Kunnallispolitiikka on keskusteluja, neuvotteluja ja puolueiden välisen yhteisymmärryksen löytämistä. Tällä kertaa tulos oli hyvä. Opetuslautakunnan vihreä jäsen Julia Virkkunen ansaitsee erityiskiitoksen hyvistä kysymyksistä ja rakentavasta keskustelusta. Ratkaisumaalin taisi lopulta tehdä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava (kok), joka vapun jälkeisenä keskiviikkona vihdoin sai Jarnilan pyörtämään paimenkirjeensä. Aika alkoikin käydä vähiin, sillä opettajanvirkojen hakuaika umpeutuu jo 9.5.

Opettajat saavat nyt kesäajan palkkansa, mutta ei tämä jupakka silti vielä kokonaan ohi ole. Edelleenkään en ymmärrä, miten kymmenen miljoonan vajaus voidaan jättää selvästi kertomatta lautakunnalle ja kaupunginhallitukselle silloin, kun rahoista neuvotellaan. Edelleen on ratkaisematta, kuinka paljon lisärahaa opetustoimi tarvitsee, mistä se raha taiotaan – ja mitkä ryhmät lopulta ovat koulujen kestävän toiminnan takana.

Sinnikäs työmme julkisuudessa ja päättäjien kesken palkittiin, mutta sitkeyttä tarvitaan vielä. Vihreät vastaavat puheistaan. Mitä sanovat muut?

Hannu Tuominen, Helsingin kaupunginhallituksen varajäsen, terveyslautakunnan jäsen

Guggenheim-taidemuseon ja arkkitehtuurikilpailun kaatumisesta harmistuneet kansalaiset ovat huolissaan siitä, että tällä menolla Suomi on keskinkertaisuuksien harmauden luvattu maa. Jaan huolen. On helppo sanoa ei, kuka mistäkin syystä. Haluaisin uskoa, että kuvataidekentälle tarvitaan ja sinne mahtuisi monien tahojen ponnisteluja, kuten sinne mahtuu monenlaisia yleisöjäkin. Toivoisin, että arkkitehtuuri ja tila voitaisiin nähdä taiteena.

Guggenheimille esitettiin vaihtoehtoja viimeisempänä Checkpoint. Suomalaisten kuvataitelijoiden Checkpoint kuulostaa hienolta aloitteelta, kannatan lämpiämästi sen selvittämistä. Mutta kuten kuvataiteilija Eija-Liisa Ahtiala (HS-verkkolehti, 3.5.2012) osuvasti toteaa Checkpoint ei korvaa Guggenheimia. Helsingin Guggenheim saisi kansainvälistä huomiota saman tien ilman vuosikausien brändin rakentamista ja sillä olisi laajempia elinkeinopoliittisia vaikutuksia. Kasvava kiinnostus kuvataiteisiin lisäisi takuuvarmasti kotimaisen kuvataiteen arvostusta ja kysyntää.

Jos haluamme kehittää Helsinkiä kunnianhimoisesti eteenpäin kansainvälisesti tunnettuna kuvataiteen ja kulttuurin kaupunkina tulisi selvittää, miten tämä tavoite parhaiten onnistuu: Guggenheimilla vai ilman.  Näkyvyyden kannalta on keskeistä ottaa huomioon yleisö. Keitä yritämme palvella? Mitä nämä ihmiset kaipaavat, Suomessa ja muualla, nyt ja lähitulevaisuudessa? Mitä vaihtoehdot maksavat ja mitä niillä saadaan aikaan?

Kuvataide ja uusi arkkitehtuuri eivät saavuttaneet ainakaan tällä erää sitä huomioarvoa, jota olisi ollut tarjolla seuraavat kymmenen vuotta. Kohu laantuu nopeasti, kun taistelu on ohi. Ulkomaiset taidevaikuttajat on onnistuneesti torpattu ja kymmenen uutisten kulttuuriaiheeksi on palannut jääkiekko.

Mari Holopainen, kaupunginvaltuutettu, kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen

Edellisessä vihreiden ryhmäkokouksessa kävi ilmi, että suurin osa vihreistä valtuutetuista vastustaa hanketta nykytiedon valossa. Vihreät päättivät esittää hankkeen hylkäämistä jo kaupunginhallituksessa.

- Vihreät pitävät lähtökohtaisesti kulttuurin tukemista kaupungissa erittäin tärkeänä ja moni vihreistä punnitsikin kantaansa pitkään ja perusteellisesti. Hankkeen heikon valmistelun ja Helsingille epäedullisen sopimuksen vuoksi suurin osa ryhmästä kallistui lopulta vastustavalle kannalle, toteaa vihreän kaupunginhallitusryhmän puheenjohtaja Elina Moisio.

Guggenheim-säätiön kanssa neuvoteltu sopimus on vihreiden näkemyksen mukaan epäedullinen Helsingille ja kaupunki kantaa hankkeessa kaiken riskin. Lisenssimaksun lisäksi Guggenheim-säätiölle maksetaan vuosittain yli miljoonan edestä maksuja säätiön palveluiden ostoista.

- Guggenheimin toivottiin tuovan Helsinkiin uusia työpaikkoja ja lisää verotuloja, mutta tämä ei ole mitenkään varmaa. Siksi on erikoista, että sopimuksen mukaan Helsinki maksaa museossa kaikki kulut, kävi miten kävi, sanoo vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Ville Ylikahri.

Vihreiden mukaan  kaupungin tulee museotoiminnassaan keskittyä Helsingin taidemuseon toiminnan tukemiseen ja kehittämiseen. Guggenheim-hankkeen valmistelussa taidemuseon rooli jäi syrjään ja museon sisältöä koskeva painavin päätösvalta pysyi Guggenheim-säätiöllä.

- Helsingin taidemuseo kaipaa uudistusta. Checkpoint Helsingin ideat on syytä selvittää kunnolla ja taiteentekijät ja kaupunkilaiset on otettava mukaan uudistuksen suunnitteluun. Onkin syytä selvittää mahdollisuutta järjestää puuarkkitehtuurikilpailu ja rakentaa upea taidekeskus Katajanokalle kaupungin omista lähtökohdista, Moisio toteaa.

Lisätietoja:

Elina Moisio, 040 575 5988, elina.moisio(at)vihreat.fi
Ville Ylikahri, 044 727 3241, ville.ylikahri(at)vihreat.fi

Vaihtoehtokaava perustuu asuinalueen tiivistämiselle. Rakentamista varten otetaan käyttöön lähivirkistysalueita ja puistoja, mutta samalla säästetään laaja Meri-Rastilan rantapuisto. Viraston esitys ottaa merkittävän osan Meri-Rastilan rantapuistosta rakentamiseen. On vaikea ymmärtää, miksi pitäisi tehdä asukkaiden tahdon vastaisesti, kun molemmissa saadaan rakentamista yhtä paljon.

- Vaihtoehtokaava vastaa pitkälti vihreiden ajamia kaupunkisuunnittelutavoitteita. Rakennettavat alueet rakennettakoot tiiviisti. Tämän vastapainoksi tarvitaan laajoja yhtenäisiä viheralueita, toteaa kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja Osmo Soininvaara.

Meri-Rastilan kaavan suunnittelussa on erityisen tärkeää pyrkiä vähentämään asuinalueiden välistä eriarvoistumista. Uusiin kortteleihin tulee rakentaa kohtuuhintaisia omistusasuntoja ja Meri-Rastilan profiilia pitäisi saada kohotettua.

- Asukkaiden vaihtoehtokaavassa pyritään kehittämään asuinaluetta jo rakennetun alueen sisällä. Samalla säästetään laajat luonto- ja virkistysalueet, mikä tukee Helsingin viheralueverkostoa. Olisi hienoa, jos Meri-Rastilasta saataisiin asukaslähtöisen suunnittelun pilottihanke, toteaa kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen Mari Holopainen.

Lisätietoja:

Osmo Soininvaara, 045 121 4559, osmo.soininvaara(at)eduskunta.fi
Mari Holopainen, 040 762 0944, mari.holopainen(at)gmail.com

- Raamineuvottelijoille ja opetuslautakuntalaisille ei missään vaiheessa avattu, että budjettiraamista puuttuu kahden edellisen vuoden palkankorotusten vaatimat rahat. Kokoomuslainen lautakunnan puheenjohtaja ei ollut tässä asiansa tasalla, pahoittelee vihreän kaupunginhallitusryhmän puheenjohtaja Elina Moisio.

Vihreiden mukaan raamineuvottelijoilla oli selvä tahtotila lisätä rahaa opetustoimeen. Leikkauspaineet tulivat tietoon vasta pari viikkoa neuvotteluiden jälkeen ja tällöinkin kouluille lähetetyn kirjeen kautta.

- Opetusvirasto on nyt palkkaamassa ensi vuoden määräaikaisia ja nipistämässä osan heidän palkoistaan. Tämä ei ole ollut missään poliittisessa käsittelyssä. Päätös palkkojen nipistämisestä tulisi pyörtää mahdollisimman pian, vaatii opetuslautakunnan jäsen Julia Virkkunen.

Vihreät vaativat, että opetustoimelle suunnataan lisää rahaa, josta määräaikaisten opettajien palkkarahat voidaan ottaa.

Lisätietoja:

Elina Moisio, 040 575 5988, elina.moisio(at)vihreat.fi

Julia Virkkunen, 040 828 6671, julia.virkkunen(at)welho.com

Tuntuu irvokkaalta puhua täällä demokratiasta. Valtuuston enemmistö on tänään kävellyt helsinkiläisten äänestäjien yli. Sosiaalidemokraatit ja kokoomus käyttäytyvät kuin viimeiset kunnallisvaalit olisi pidetty kahdeksan vuotta sitten. Sosiaalidemokraattien valta on nyt kokoomuksen siunauksella maksimoitu edellisten tai seuraavien kunnallisvaalien tuloksesta välittämättä. On selvää, ettei tämä tilanne voi toistua, vaan kaupunginjohtajien toimikaudet on sidottava valtuustokausiin ja vaalitulokseen. Miten voimme odottaa kaupunkilaisilta luottamusta politiikkaan, kun itse emme osoita minkäänlaista kunnioitusta äänestäjien tahtoa kohtaan?

Mutta jos tämä valtuusto on tänään todistanut jotain, se on se, että tarvitsemme uudet pelisäännöt demokratiaan.

Vihreät haluavat antaa valtaa enemmän helsinkiläisille itselleen.

Nyt kaupunkilaisten mielipidettä kysytään kerran neljässä vuodessa, eikä mikään velvoita valtuustoa tätäkään äänestystulosta noudattamaan. Kuntavaalien ulkopuolella kaupunkilaisten osallistuminen on tehty hankalaksi. Kuntalaisaloitteet hautautuvat virastoihin, kunnalliset kansanäänestykset taas eivät ole sitovia eikä niitä koskaan käytetä.

Tällä hetkellä Helsingissä kuhisee ja uudenlainen kaupunkilaisaktivismi nostaa päätään. Ravintolapäivillä, katubileillä ja kaupunkikirppiksillä kaupunkilaiset itse muokkaavat kaupunkia mieleisekseen. Usein parasta, mitä kaupunki voi elävän kansalaisyhteiskunnan kehittymiselle tehdä, on pysyä pois ihmisten tieltä. Mutta jos haluamme kehittää demokratiaa kaupunkilaisten ehdoilla, on tehtävä myös muuta kuin olla estämättä toimintaa. Kysymys on, osaammeko me ja haluammeko me kehittää hallintoamme vastaamaan kaupunkilaisten muuttuvia tapoja olla ja vaikuttaa kaupungissa.

Kallio-liike on hyvä esimerkki siitä, etteivät asukkaat enää koe kaupunginosayhdistyksien edustavan itseään. Silti kaupungin hallinnon silmissä kaupunginosayhdistykset ovat asukkaiden ääni. Meidän on pystyttävä kuulemaan erilaisia toimijoita. Meidän on opittava huomioimaan lähimetsiään puolustavien kaupunkilaisten tai Vapaa Helsinki -tyyppisten verkostojen vaatimukset päätöksenteossa. Asukasaktivismi ei ole aina nimbyilyä.

Edustuksellinen ja suora demokratia täydentävät toisiaan, eikä vallan antamista kaupunkilaisten käsiin pidä pelätä. Kunnalliset kansanäänestykset ovat olleet mahdollisia jo yli 20 vuotta, mutta Helsingissä tätä mahdollisuutta ei ole käytetty kertaakaan. Kun kaupunkilaiset äänestystä vaativat, on vaatimus otettava tosissaan. Pahin esimerkki löytyy Turusta, jossa lähes 9 % kaikista kaupungin äänioikeutetuista asukkaista teki lain mukaisen kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämisestä toriparkin mahdollista rakentamista. Parhaillaan kokoomus ja sosiaalidemokraatit runnovat hanketta läpi kaupunkilaisista tai oikeuden päätöksistä huolimatta. Kiitos Helsingin kokoomukselle ja sosiaalidemokraateille siitä, että emme kuitenkaan ole Turku, vaikka tänään pääsimmekin aika lähelle.

Demokratiassa on kyse myös kaupungista tilana. Kun kiellämme joltain oikeuden näkyä tai toimia kaupungissa, käytämme valtaa kovimmillaan. Annetaan hengaavan nuorison ja romanien olla. Vieläkään kukaan ei ole kyennyt selittämään, miksi kahvilavaunun keskustaan haluava yrittäjä joutuu hakemaan oikeutta mediasta sen sijaan, että voisi vain yrittää.

Vihreät haluavat, että Helsingissä voi lorvailla, tanssia ja perustaa ravintoloita. Tämä edellyttää joustamista niin virastoilta kuin kaupunkilaisiltakin. Demokratiaryhmän raportissa mainitut demokratiatilat eivät voi tarkoittaa ainoastaan työväentaloja ja asukastaloja. Demokratiatilan pitää kattaa koko kaupunki.

Suuri kysymys kuntademokratiassa liittyy kuntauudistukseen. Vihreät ovat kannattaneet kaksitasoista mallia, jossa Helsinki, Espoo, Vantaa, Sipoo ja Kauniainen liitetään yhdeksi kunnaksi. Metropolikunnan sisällä vanhat kunnat jatkaisivat pitäjinä ja vastaisivat edelleen lähipalveluiden järjestämisestä ja detaljikaavoituksesta. Kaksitasoinen malli estäisi liiallisen keskittämisen. Edustuksellisen demokratian uudistus on kuitenkin tehtävä samanaikaisesti kuntauudistuksen kanssa. Me vihreät emme halua kaupunginosavaltuustoja vain, jotta voisimme väittää lisäävämme ihmisten vaikutusmahdollisuuksia. Emme halua luoda hiekkalaatikkoja ilman todellista valtaa.

Erityisesti leikkipolitiikkaa pitää väittää niiden kohdalla, joilla valtaa on muutenkin vähän. Me emme usko siihen, että pieni nuorten eliitistä koostuva nuorisovaltuusto voi edustaa koko Helsingin nuoria. Nuorilla on yhtä paljon erilaisia näkemyksiä ja vakauksia kuin aikuisillakin. Politiikkaa ei pidä häivyttää helsinkiläisten nuorten päätöksenteosta. Vihreä valtuustoryhmä haluaa antaa valtaa kaikille nuorille, erityisesti niille, jotka eivät sitä tavoittele. Tämä tarkoittaa, että on uskallettava yrittää jotain uuttaa. Onneksi Helsingillä on ollut tähän rohkeutta.

Helsinki on virkamiesvetoinen kaupunki. Me luottamushenkilöt teemme kuntapolitiikkaa omalla vapaa-ajallamme, kun virkamiehet ovat töissä täysipäiväisesti. Ja kuten me olemme moneen otteeseen huomanneet, todellinen valta on valmistelussa. Myös asukkaat on otettava mukaan palveluiden suunnitteluun ja nyt suunnitellut asukasfoorumit ovat tähän hyvä keino. Valmistelussa olevat asiat ja kaikki virastojen tuottama tieto on oltava avoimesti kaupunkilaisten saatavilla, ellei niiden salaamiseen ole erityisen hyvää syytä.

Me tarvitsemme selkeät pelisäännöt siitä, miten kaupunginjohtajat valitaan demokraattisesti. Poliittisesti valitun kaupunginjohtajiston tarkoitus on lisätä puolueiden valtaa kaupungissa. Tässä yhtälössä demokratia ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin valtuustokausiksi valittavaa johtajistoa, jonka kokoonpano vastaa mahdollisimman hyvin valtuuston kokoonpanoa. Apulaiskaupunginjohtajien paikat eivät voi olla vain lisäpelinappulana takahuoneiden lehmänkaupoissa tai kokoomuksen koston väline.

Me vihreät haluamme valtaa virkamiehiltä poliitikoille ja poliitikoilta kaupunkilaisille. Demokratiaryhmän raportissa esitetyt toimenpiteet antavat tälle muutokselle hyvän pohjan.