Tälle nettisivulle päivittyy kuitenkin helsinkiläisten vihreiden blogitekstejä koko kesän ajan. Blogilinkit löytyvät sivun oikeasta alareunasta.

Vihreitä uutisia voi seurata Facebookissa lisäämällä Vihreät De Gröna -sivun fanisivuksi.

Helsingin Vihreät nimeää seuraavan kerran eduskuntavaaliehdokkaita syyskuun alkupuolella. Jo nimetyt ehdokkaat löydät sivulta http://helsinginvihreat.fi/eduskuntavaalit/

Helsingin Vihreät toivottaa kaikille kaunista kesää!

- Haluamme painottaa investoinneissa raideliikennettä. Esimerkiksi Kruunuvuoreen tarvitaan raideyhteys, Herttoniemen liikenneympyrän laajennuksesta voidaan hyvin luopua. Yhtään uutta kaupunginosaa ei voida rakentaa ilman suunniteltuja joukkoliikenneyhteyksiä tai riittäviä julkisia palveluita, totesi Mari Puoskari ryhmäpuheessaan.

Ympäristön tilan parantamiseen tähtäävistä investoinneista vihreät eivät kuitenkaan ole valmiita karsimaan.

- Me vihreät olemme vahvasti sitoutuneet tavoitteisiin uusiutuvan energian lisäämisestä ja päästöjen vähentämisestä. Emme hyväksy näiden tavoitteiden toteuttamiseen tarvittavien investointien lykkäämistä. Helsingin tulee tavoitella hiilineutraaliutta pystypäin.

Mari Puoskari teki myös toivomusponnen, että viime vuonna hyväksytyn valtuustostrategian ympäristökirjauksista tehtäisiin sitovia toiminnallisia tavoitteita ensi vuoden talousarvioon.

Koko puhe on luettavissa tästä linkistä.

Kaupunginvaltuuston kokouksia voi seurata ja katsoa jälkeenpäin Helsinki-kanavalta, http://www.helsinkikanava.fi/

Puheen piti valtuutettu Mari Puoskari

Puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Aluksi haluan kiittää tarkastuslautakuntaa arvokkaasta työstä arviointikertomuksen laatimisessa.

Verotulojen lasku vuonna 2009 oli synkeää, mutta ymmärrettävää peilattuna yleiseen taloustilanteeseen. On hienoa, että poliittiset ryhmät ja kaupungin virkamiesjohto päättivät yhteisymmärryksessä, että muista kunnista poiketen emme tee äkillisiä leikkauksia menoissa ja palveluissa. Pidimme myös investointitason korkeana. Nämä ratkaisut ovat olleet selvästi elvyttäviä ja koko kansantaloutta tukevia.

Huolestuttavaa on se, että heikentyneestä taloustilanteesta huolimatta menomme kasvoivat 6,5 %. Tämä ei ole jatkossa mahdollista. On toki ymmärrettävää, että osa menojen ylityksistä johtui palkankorotuksista ja muuttuneesta talous- ja työllisyystilanteesta. Tällaisia kuluja ovat mm. toimeentulotukimenot ja lastensuojelu. Onneksi näiden kulujen kasvuun reagoitiin jo syksyllä, ja valmisteltaessa vuoden 2010 budjettia taantumasta aiheutuvien kulujen hoitamiseen lisättiin yli 40 miljoonaa euroa.

Verotulojen kasvu Helsingissä on ollut muita suuria kaupunkeja hitaampaa koko 2000-luvulla. Meidän on pystyttävä houkuttelemaan yrityksiä Helsinkiin ja luomaan työpaikkoja mm. karsimalla lupaviidakkoa, vahvistamalla toimitila- ja teollisuustonttien tarjontaa, parantamalla asumisen ja pienimuotoisen yritystoiminnan yhdistämistä sekä kaupungin omien tilojen ulosvuokrausta.

Tämän hetken talous- ja työllisyystilanne voisi olla huomattavasti huonompikin. Uudellamaalla työttömien osuus työvoimasta on selvästi muuta maata alempi, huhtikuun lukujen mukaan 6,9%. Tilanne on parantunut maaliskuusta.

Tulevaisuus ei silti näytä kovin kirkkaalta. Jotta voimme välttää palveluiden leikkaamisen ja kovan velkaantumisen, joudumme syksyllä pohtimaan uudelleen investointiohjelmaamme. Vihreät ovat tähän valmiita, kunhan kohteet ovat oikeat. Haluamme painottaa investoinneissa raideliikennettä. Esimerkiksi Kruunuvuoreen tarvitaan raideyhteys, Herttoniemen liikenneympyrän laajennuksesta voidaan hyvin luopua. Yhtään uutta kaupunginosaa ei voida rakentaa ilman suunniteltuja joukkoliikenneyhteyksiä tai riittäviä julkisia palveluita. Meidän on pystyttävä rahoittamaan infrainvestoinnit maan arvonnousulla. Parempi vaihtoehto on myös lykätä joidenkin asuinalueiden rakentamista hieman.

Jotkut poliittiset ryhmät ovat myös väläytelleet kulttuuri-investointien lykkäämistä. Me sanomme näille ajatuksille jo kättelyssä ei. Vihreiden mielestä lykättävät investoinnit tulee löytää ensisijaisesti kaduista ja rakennetuista edustuspuistoista, uusista vähemmän tarpeellisista toimitiloista ja kalliista liikuntapaikoista.

Myös vuonna 2009 nojasimme tukevasti Helsingin Energialta saatuihin tuloutuksiin. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa. Päinvastoin on hienoa, että valtuustot ennen meitä ovat tehneet viisaita päätöksiä, eivätkä ole luopuneet omasta energialaitoksesta, kuten monet muut kaupungit. Helsingin Energian tulevaisuus on kuitenkin auki ja näyttää siltä, että joudumme jollain aikavälillä yhtiöittämään sen. Tämä työ on syytä tehdä huolellisesti, eikä meidän pidä kiirehtiä asiassa. Myös ympäristönsuojelu asettaa haasteita Helenille. Me vihreät olemme vahvasti sitoutuneet tavoitteisiin uusiutuvan energian lisäämisestä ja päästöjen vähentämisestä. Emme hyväksy näiden tavoitteiden toteuttamiseen tarvittavien investointien lykkäämistä. Helsingin tulee tavoitella hiilineutraaliutta pystypäin.

Vuonna 2009 valtio tuli kuntia vastaan korottamalla valtionosuuksia ja laskemalla työnantajamaksuja. Tämä oli hieno ele hallitukselta. Kuten tarkastuslautakuntakin on huomauttanut, huomionarvoista on se, että 10 suurimman kaupungin valtionosuuksien keskiarvo on yli 16 % tuloista, Helsingissä taas alle 7 %. Helsingin valtionosuuksia tulee kasvattaa samaan suuntaan kuin muissa suurissa kaupungeissa.

Valtion rooliin kuntapalveluiden rahoituksessa liittyy myös merkittäviä riskejä. Kiviniemen hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että työryhmä laatii esityksiä kuntien kehysbudjetoinnista. Pahimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että valtion asettaa kuntien menokasvulle tiukan prosentuaalisen tavoitteen, jonka ylittäviä kuntia kuritetaan leikkaamalla valtionosuuksia. Samaan aikaan eduskunta säätää lakeja, jotka kasvattavat kuntien menoja merkittävästi. Esimerkkinä voidaan mainita terveydenhuoltolaki. Valtion ja kuntien on yhdessä pohdittava, miten julkisen talouden kestävyyttä parannetaan. Kuvatun kaltainen kehysbudjetointi on kuitenkin väärä tapa. Helsingin on syytä jatkaa edusvalvontatyötään valtionosuusjärjestelmään liittyen.

Sitovat toiminnalliset tavoitteet toteutuivat taas mallikkaasti. Monet tavoitteista ovat pysyneet samoina ja jo vuosia ja niiden saavuttaminen on lastenleikkiä taitaville työntekijöillemme. Budjetin laadinnan yhteydessä toivoisi, että virastoilta ja valtuustoryhmiltä löytyisi viisautta ja energiaa pohtia tavoitteita nykyistä ponnekkaammin. Erityisen tärkeää olisi pohtia ovatko toiminnalliset tavoitteet niitä asioita, joita valtuustostrategiassa painotetaan. Esimerkkejä löytyy vaikka millä mitalla. Jos otetaan esimerkiksi liikuntavirasto, emme ole erityisen vakuuttuneita, että meidän pitäisi mitata istutettujen kalanpoikasten määrää. Sen sijaan meidän pitäisi mitata liikuntaviraston onnistumista helsinkiläisten terveyden edistämisessä.

Esitän tässä muutamia toteutumattomia tavoitteita, joihin vihreiden mielestä olisi syytä kiinnittää huomiota. Pitkäaikaisasunnottomien määrän piti vähentyä 250:lle henkilöllä vuonna 2009. Tulos oli kuitenkin vain 108 henkilöä. Tavoite asunnottomuuden puolittamisesta on tärkeä paitsi kaupungin turvallisuuden kannalta, ennen kaikkea inhimillisestä näkökulmasta. Sosiaalisektorin raamissa tähän on onneksi varauduttu vuodelle 2011

Toinen ryhmä, joiden kohtelua kaupunginjohdon taholta olemme seuranneet kauhulla, ovat romanikerjäläiset. Uusin käänne on se, että kaupunginjohtajan asettama romanityöryhmä kuuluu keskittyvän romanien ongelmien ratkaisemisen sijaan etsimään syitä romaneja tukevan sosiaalikeskus Sataman sopimuksen irtisanomiseen ja toiminnan lopettamiseen. Kerjäläisongelman syihin on puututtava Euroopan unionissa ja kansallisesti. Suomen pitää vaatia tiukemmin, että EU puuttuu romanien kohtaamaan rasistiseen kohteluun ja syrjintään ja että köyhyyden kierre katkaistaan. Helsingin tehtävänä on kuitenkin kiinnittää huomiota romanien perusoikeuksien toteutumiseen paikallistasolla. Olemmekin pettyneitä kaupunginjohtaja Pajusen toimintaan asiassa. Kaupunki, jossa kaikilla ei ole edes kattoa päänsä päällä, ei voi ylpeillä hyvinvoinnilla ja luovuudella. Näiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanne on hoidettava kuntoon välittömästi.

Toinen esimerkki merkittävästä toteutumattomasta tavoitteesta löytyy opetustoimesta. Olemme asettaneet tavoitteeksi, että perusopetuksen oppimistulokset ovat Helsingissä vähintään maan keskitasoa. Tätä emme ole vielä saaneet toteutettua. Samanaikaisesti opetuksen yksikkökustannukset ovat Helsingissä selvästi 20 suurimman kaupungin keskiarvon yläpuolella. Helsingin kustannuksia nostaa toki sosiaalisen segrekaation kasvu ja mm. maahanmuuttajaoppilaiden määrä, Tätä yhtälöä olisi syytä selvittää tarkasti.

Kuten monet tutkimukset osoittavat, kaupungin elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn turvaamiseksi on tärkeätä huolehtia riittävästä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuottamisesta. Haluamme kohtuuhintaista vuokra-asumista pienituloisille.

Aihe, joka edelleen loistaa poissaolollaan sitovissa tavoitteissa, on ympäristöpolitiikka.

Jotta todellisia tuloksia saavutettaisiin, on vastuu strategian ympäristötavoitteiden toteuttamisesta jalkautettava asianomaisille virastoille sitovien toiminnallisten tavoitteiden muodossa. Esitänkin seuraavan ponnen:

“Kaupunginvaltuusto edellyttää, että strategiaohjelman ympäristökirjauksista muotoillaan sitovia toiminnallisia tavoitteita vuoden 2011 talousarvioon”

Kiitän vielä kaikkia kaupungin työntekijöitä hyvästä työstä vuonna 2009. Vihreä valtuustoryhmä puoltaa tilinpäätöksen hyväksymistä.

Vihreät järjestää torstaina 24.6. klo 11 alkaen iloisen liikuntatapahtuman, Vihreät olympialaiset, Eläintarhan kentällä Helsingissä. Tule mukaan kisaamaan ja kannustamaan – tai vain tapaamaan vihreitä eduskuntavaaliehdokkaita ja kaupunkipoliitikkoja!

Lisää tietoa tapahtumasta on sivulla http://www.vihreat.fi/node/5161

Juhannuksen jälkeen juhlitaan sateenkaariväkeä Helsinki Pride -juhlilla, joissa vihreillä on tänä vuonna teemana sukupuolineutraali avioliittolaki. Etsi kulkueesta sateenkaaren vihreä reuna ja suuntaa sen jälkeen Hakasalmen puistossa (Töölönlahden rannalla Finlandia-talon ja Kansallisoopperan välissä) vietettävään puistojuhlaan! Kulkue lähtee klo 12 Senaatintorilta.

Helsinki Pride 2010 -tapahtuman sivuille pääset tästä.

Vihreiden varapuheenjohtajan ja Helsingin vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajan Mari Puoskarin mielestä SDP:n metropolimalli on kuitenkin riittämätön.

- En usko, että metropolimalli poistaisi nykyisiä kuntarajoista johtuvia ongelmia. Mallissa asemakaavoitus, elinkeinopolitiikka ja palveluntuotanto jäisivät peruskuntien vastuulle. Pääkaupunkiseudulla tarvitaan kuntaliitoksia sosiaalisen segregaation ja epäterveen kilpailun torjumiseksi.

Lisätietoja:
Mari Puoskari
050 537 2595

Toukokuussa Lahdessa pidetyiltä TerveSos –päiviltä jäi  mieleen kuntapalvelujen ratkaisut ongelmiin eri vuosikymmenillä: 1960-luvulla perustettiin virasto, 80-luvulla enää virka. 2000-luvulla kokoonnutaan yli hallintokuntien rajojen miettimään, miten järjestää palvelut uudella tavalla.  Paitsi suhdetta rahaan muutos kuvastaa suhdetta osaamispääoman käyttöön.

Muutos herättää myös kysymään, mikä on mielikuvamme palveluiden käyttäjistä. Näemmekö heidät toiminnan kohteina vai aktiivisina toimijoina, osallistuvina subjekteina? Palvelukulttuurimme on monin paikoin vielä jäykkää, byrokraattista, hierarkkista ja autoritaarista. Pahimmillaan huonon palvelun viimeistelee virkamiehen henkilökohtaisen valta-aseman korostaminen ja asiakkaan nöyryyttäminen.

Haluaisinkin nimetä kaupunginvaltuuston pöydällä päätöstä odottavan Helsingin palveluverkon kehittämisen myös palvelukulttuurin kehittämiseksi. Lautakuntien kovan työn ja vilkkaan kuntalaiskeskustelun tuloksena rahan ja säästämisen rinnalle on nostettu mm. palveluverkon ja tilojen yhteiskäytön alueelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Lähipalveluiksi on kiteytynyt kirjasto, leikkipuisto, koulu ja päiväkoti.

Tarkennettavaa on paljon: Mitä palveluja on edelleen jalkautettava ja vietävä koteihin? Mitkä palvelut voi hakea vähän kauempaakin, ja ketkä voivat? Miten ja missä toteutetaan varsinainen sairaanhoito ja toisaalta terveyden edistäminen ja terveysneuvonta? Mitä palveluja voidaan tuottaa verkossa? Ketkä voivat ja osaavat käyttää verkkopalveluja ja asioida sähköisesti? Millainen lähipalveluverkko ja millainen yhteisten tilojen käyttö vahvistaa alueellista identiteettiä ja tarjoaa puitteet sosiaaliselle kanssakäymiselle? Miten kasvatamme helsinkiläisten sosiaalista pääomaa, joka tutkitusti on yksi rannikkoseutujen suomenruotsalaisen väestön hyvinvoinnin lähteistä?

Kansalaisyhteiskunnan vahvistumiseen on havahduttu muuallakin. Helsingin vastavalittu piispa Irja Askola korostaa kirkon työskentelytavoissa vuorovaikutusta seurakuntalaisten kanssa ja heidän osaamisensa hyödyntämistä. Filosofi-tutkija Marja-Riitta Ollilan mukaan 2000-luvulla johtaminen ei ole karismaattisten johtajien asia vaan prosessien johtamista, johon kaikki osallistuvat. Mielenterveys- ja päihdesuunnitelman 2009 yksi kulmakiviä on asiakkaan aseman vahvistaminen ja kokemusasiantuntijoiden ottaminen mukaan mielenterveyspalveluiden kehittämiseen.

Helsinkiläisväestön alueelliset terveyserot ovat suuret, miesten elinajan odote on vuosia lyhyempi kuin naisten. Sairastaminen on kallista ja väestön kasvavat terveyserot lisäävät sekä pahoinvointia että kustannuksia. Itsensä, lähipiirinsä ja ympäristönsä suhteen vaikuttamismahdollisuudet omaava ja hallinnan tunteen säilyttävä kuntalainen on hyvinvoiva kuntalainen. Sellaisia me kaikki haluamme olla, myös he, joita kunnalliset luottamushenkilöt on valittu edustamaan.

Riitta Skoglund

varavaltuutettu

Suomen luonnonsuojeluliitto julisti viikonloppuna, että istuva hallitus on historian luonnonsuojelukielteisin. Kritiikki on oikeutettua: tämän hallituskauden aikana rakennetaan Pallas-tunturiin hotellia, tehdään Selkämeren kansallispuistosta tynkäratkaisu ja tapetaan saimaannorppaa sukupuuttoon. Kahdeksantoista ministeriä  kannattaa näitä tavoitteita, vain kaksi vastustaa.

Helsingissä pohditaan parhaillaan Sipoonkorven kansallispuiston rajauksia. Vihreät ovat kuulleet niin luonnonsuojelujärjestöjen, Metsähallituksen kuin kaupunkisuunnittelijoidenkin näkemyksiä Östersundomin kaavoituksesta. Asumisen ja luonnonsuojelun yhteensovittaminen on haastava tehtävä, jossa vihreät eivät saa jäädä luonnonsuojelun tarpeista piittaamattomien ryhmien jalkoihin.

Tässä yhteensovittamistehtävässä päättäjien luonnonsuojeluasiantuntemus nousee arvoon arvaamattomaan. Mutta missä ovat luonnonsuojelubiologit, metsäluonnon asiantuntijat, ornitologit ja ekologit? Eivät ainakaan päättäjien paikalla.

Miksi luonnonsuojelijat eivät hakeudu asemaan, jossa pääsevät päättämään näistä asioista? Miksi ympäristöjärjestöissä toimivat sanovat suoraan, että kaihtavat ”puoluepolitiikkaa”?.

Välillä tuntuu, että vähintään joka  toinen vihreä on sosiaalipolitiikan asiantuntija. Kysy vastaantulevalta vihreältä päivähoidosta, opintorahasta tai perustulosta, niin vastaus tulee kuin kaupan hyllyltä. Ympäristönsuojeluasiantuntemusta löytyy myös, ja runsas insinööriedustus vihreiden riveissä takaa ratkaisuja energiakysymyksiin ja liikenneongelmiin.

Mutta kuka osaa valistaa puoluetovereitaan kaupungin arvokkaista luontotyypeistä, kosteikkojen uhanalaisia lintulajeja uhkaavista tekijöistä tai siitä, mitä Helsingin lepakoille kuuluu? Vaikka tahtoa suojeluun löytyisikin, päätöksenteko edellyttää myös asiantuntemusta. Eikä siinä riitä, että kuullaan järjestöjä ja yhden asian liikkeitä – omiin riveihin tarvitaan substanssiosaajia, jotka ymmärtävät myös ne sosiaaliset ja taloudelliset raamit, joissa päätöksenteko tapahtuu.

Viime kunnallisvaaleissa vihreillä oli 127 ehdokasta, joiden joukossa oli vain yksi biologi. Olisi mahtunut enemmänkin, mutta kiinnostuneita ei löytynyt.

Hyvä luonnonsuojelija! Jos todella haluat vaikuttaa, mene mukaan politiikkaan. Puoluepolitiikkaan. Se tarkoittaa tosin sitä, että joudut ottamaan kantaa myös vanhusten laitoshuoltoon, tasa-arvokysymyksiin, romanikerjäläisiin ja kirjastomäärärahoihin. Puoluepolitiikka tarkoittaa sitä, että ihmisillä on erilaisia näkemyksiä näistä – sekä luonnonsuojelun – kysymyksistä. Valitse se porukka, jonka arvomaailma on lähimpänä omaasi, ja mene valjastamaan tämä ihmisryhmä tukemaan omia tavoitteitasi.

Ympäristöjärjestöillä ja –liikkeillä on tärkeä rooli ongelmien osoittajina ja esilletuojina, mutta luonnonsuojelijoita tarvitaan myös päättäjien puolella.

Helsingin Vihreiden luonnonsuojelutyöhön voit tutustua osoitteessa: http://skutta.blogspot.com/

Maaria Haikarainen
Helsingin Vihreiden toiminnanjohtaja

Toukokuun ensimmäisenä maanantaina perheelle kerrottiin, että kaksivuotiaanne siirtyy torstaina isojen ryhmään. Kaksivuotias, joka oli jäämässä pian pitkälle kesätauolle ja aloittamassa syksyä uudessa ryhmässä pehmeän alun jälkeen.

Perhe soitti sosiaalilautakunnan jäsenelle, että onko tämä kaupungin linjan mukaista. Päätöstä perusteltiin säästöillä.

- Ei, vastasin. Vasta joulukuussa kaupunginhallitus linjasi, että kolme vuotta täyttävien lasten elämää pitäisi pikemminkin helpottaa eikä siirrellä heitä ryhmästä toiseen kesken vuoden. Ei ainakaan heittosäkkinä toukokuuksi kuusivuotiaiden villivarsojen joukkoon.

Säästöpaineet sen sijaan ovat todellisia. Sosiaalilautakunnan jäsenenä tiesin kyllä, että virastosta on lähtenyt ohje vähentää sijaisia ja kielto palkata uutta ihmistä eläkkeelle siirtyvän tilalle.

Kaksivuotiaan tapauksessa päätös peruttiin. Huono päätös ei muutu paremmaksi edes pakottavalla taloustilanteella. Säästää voi hyvällä, huonolla ja surkealla tavalla.

Hyviä säästöjä on nyt löydettävä. Kaupungin menot kasvavat nopeammin kuin tulot ja velkaantumisen taso on korkea. Investointeja lykkäämällä saadaan säästöön suuria seteleitä.

Kaupunginhallitus etsii tänään pieniä säästöjä seinistä. Palvelupisteiden vähentämistä, yhdistämistä ja tilojen yhteiskäyttöä on veivattu urakalla kohta vuosi. Valtuustoon palveluverkko on tulossa 2.6.

Kaupunginjohtajan päätösehdotus kaupunginhallitukselle kuuluu: väestöltään vähenevien palvelujen palveluverkkoa supistetaan. Ehdotuksen logiikka kiteytyy kirjastoja koskevassa muotoilussa: verkkoa pitää kehittää niin, ettei kirjastojen neliömäärä kasva. Onko Helsinki nyt saavuttanut kehityksen huipun, josta korkeammalle ei voi nousta?

Palveluiden lakkauttamista on puskettu eteenpäin tarmolla, josta on puuttunut historian taju. Tietyt nappulat tähän peliin tulevat annettuina. Helsingin koulut on rakennettu aikana, jolloin muurattiin leveitä käytäviä eikä pienryhmätyöskentelystä puhuttu vaan koulua käytiin aamu- ja iltavuorossa.

Hautumalla ei asia ole parantunut:  yhä puhutaan palvelun kuorista, kun tulisi keskittyä sisältöön. Tilojen lisääminen tai vähentäminen pitäisi olla lautakuntien perustyötä.

Helsinki tuottaa palvelunsa kalliimmalla kuin muut. Osa selittyy selkeästi paremmalla laadulla, osa kovemmilla vuokrilla ja palkoilla,  ja osa arvovaltaisen pääkaupungin byrokratialla ja jähmeällä organisaatiolla.

Oma säästölistani sosiaalitoimen miljardin euron talousarvioon, josta päätetään ensi viikolla, kuuluu näin: lisää liikkuvuutta henkilöstöön. Sosiaaliviraston 12 000 työntekijästä pitää löytyä työvoimavaranto, jolla elintärkeät  palvelut lastensuojelussa, päivähoidossa ja vanhustenhuollossa turvataan. Taantumassa kunnilla on suuri houkutus  keskittyä vain lakisääteisiin palveluihin, mikä ei ohjaa rahaa oikeisiin kohteisiin. 1990-luvun lamassa terveyskasvatuksesta karsittiin ja lasku maksettiin mm. nuorten  naisten lisääntyneinä abortteina. Ennaltaehkäisy ei ole kiva lisä, joka voidaan ottaa esiin hyvinä aikoina ja kääriä pakettiin lamassa, vaan juuri päinvastoin.

Sanna Vesikansa
Kaupunginvaltuutettu, sosiaalilautakunnan jäsen

Helsingin Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Mari Puoskari kiittää ihmisoikeusjärjestö Amnestya romaneihin liittyvien ihmisoikeusongelmien nostamisesta esiin. Amnesty vaatii konkreettisia toimia romaneihin kohdistuvan syrjinnän lopettamiseksi. Helsingissä kokoomus on puolestaan toistuvasti vaatinut kerjäämiskieltoa ja tehnyt asiasta myös lakialoitteen.

- Ihmettelen kokoomuksen halua kieltää kerjääminen ja lakaista ongelma maton alle. Ongelman syihin on puututtava Euroopan unionissa ja kansallisesti. Suomen pitää vaatia tiukemmin, että EU puuttuu romanien kohtaamaan rasistiseen kohteluun ja syrjintään ja että köyhyyden kierre katkaistaan. Helsingin tehtävänä on kuitenkin kiinnittää huomiota romanien perusoikeuksien toteutumiseen paikallistasolla, Puoskari toteaa.

Puoskari on tyytyväinen Helsingin kaupunginhallituksen maanantaina tekemään päätökseen järjestää Sompasaareen majoittuneille romaneille saniteettitilat. Kokoomus vastusti päätöstä. Asiaa koskeva aloite menee vielä kaupunginvaltuuston käsittelyyn.

- Ei riitä, että ongelma sysätään Euroopan unionin harteille. Meidän täytyy täällä Helsingissä järjestää inhimilliset olosuhteet tänne tulleille romaneille. Alkeellisten saniteettitilojen järjestäminen asunnottomille romaneille ei varmasti ole mikään houkuttelevuustekijä, joten kokoomuksen pelko siitä, että tällaisilla toimilla lisäämme romanikerjäläisten määrää kadulla, on aivan ylimitoitettu, huomauttaa Puoskari.

Lisätietoja:

Mari Puoskari, puh.  050 537 2595

Monista vihreistä on tuntunut kohtuuttomalta, että väärin pysäköidystä autosta joutuu maksamaan 50 euroa sakkoa, kun pummilla bussilla ajamisesta tarkastusmaksu Helsingissä on 80 euroa. Tässä on mielestäni ollut epäkohta. Pahimmillaanhan väärin pysäköity auto voi olla vaaratekijä.

Muutosta valmistellaan. Asettamani työryhmä ehdotti pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistamista, jotta voitaisiin entistä tehokkaammin ehkäistä pysäköintivirheitä ja puuttua niihin. Työryhmä luovutti ehdotuksensa minulle maaliskuussa.

Työryhmän ehdotus on, että pysäköintivirhemaksun katto korotettaisiin nykyisestä 50 eurosta 80 euroon. Pysäköintivirhemaksun enimmäismäärä vastaisi tällöin suuruudeltaan joukkoliikenteen tarkastusmaksua. Jos pysäköintivirhe jatkuisi pidempään, siitä voitaisiin määrätä enintään kolme pysäköintivirhemaksua. Uusi maksu voitaisiin määrätä, kun edellisen määräämisestä on kulunut vuorokausi. Nykyisin määrätään vain yksi maksu, vaikka ajoneuvo olisi väärin pysäköitynä pitkään.

Pysäköintivirheeseen voitaisiin työryhmän ehdotuksen mukaan puuttua uutena keinona myös rengaslukolla. Rengaslukon käyttö tai ajoneuvon siirto olisi mahdollista aikaisintaan kahden vuorokauden kuluttua pysäköintivirheen alkamisesta.

Uutta olisi myös se, että ajoneuvo voitaisiin siirtää tai lukita rengaslukolla jo aikaisemminkin, jos samalla ajoneuvolla on tehty viisi pysäköintivirhettä, jotka ovat maksamatta. Näin voitaisiin nykyistä tehokkaammin puuttua systemaattista piittaamattomuutta osoittaviin tapauksiin. Rengaslukon käyttömahdollisuus olisi työryhmän arvion mukaan omiaan vaikuttamaan pysäköintivirheitä ennalta ehkäisevästi. Olen tästä samaa mieltä.

Työryhmä ehdotti myös, että yksityisen pysäköinninvalvonnan tilannetta selvennettäisiin säätämällä siitä laissa. Viime vuosina on toiminut yrityksiä, jotka ovat valvoneet pysäköintiä yksityisillä alueilla kiinteistön omistajan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Työryhmän ehdotuksen mukaan yksityisellä alueella voitaisiin järjestää yksityinen pysäköinninvalvonta, josta huolehtisi kiinteistön omistaja tai haltija. Tämä voisi myös siirtää valvontaoikeuden esimerkiksi yritykselle. Ehdotus sisältää tarkempia sääntöjä valvontamaksusta ja valvonnan toteuttamisesta.

Mietinnössä ei voitu ottaa huomioon korkeimman oikeuden 16.3.2010 antamaa ennakkopäätöstä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta, mutta hallituksen esitystä valmisteltaessa ennakkopäätös luonnollisesti otetaan huomioon. Päätöksessään korkein oikeus totesi muun muassa, että kuljettajalle, joka oli pysäköinyt ajoneuvonsa yksityiselle alueelle ehtojen vastaisesti, voitiin asettaa sopimukseen perustuva velvollisuus valvontamaksun maksamiseen. Tällainen yksityinen pysäköinninvalvonta ei ollut korkeimman oikeuden mukaan julkisen vallan käyttöä.

Lausuntokierros työryhmän mietinnöstä on juuri päättymässä ja hallituksen esitys on tarkoitus antaa syksyllä 2010. Odotan lausuntopalautetta kiinnostuksella, ja uskon, että tästä saadaan tehokas ja oikeudenmukaisuutta edistävä uudistus.

Tuija Brax
Oikeusministeri, kaupunginvaltuutettu