JÄRJESTÖKOORDINAATTORIA

12.8.2013 alkaen tai sopimuksen mukaan.

Helsingin Vihreät ry on Vihreän liiton piirijärjestö, johon kuuluu 14 jäsenjärjestöä. Jäsenjärjestöistä 10 on kaupunginosayhdistyksiä ja neljä koko Helsingin kattavia järjestöjä. Jäsenjärjestöihin kuuluu yhteensä yli 2000 henkilöä.  Vihreillä on Helsingissä neljä kansanedustajaa ja 19 kaupunginvaltuutettua.

Järjestökoordinaattori vastaa jäsenjärjestöjen toiminnan sekä vapaaehtoistyön koordinoinnista, tukemisesta ja kehittämisestä. Työ sisältää tapahtumien suunnittelua ja toteuttamista, jäsenrekrytointia, taloushallinnon ja tiedotuksen tehtäviä sekä vaalien valmistelutyötä ja kampanjointia.

Hakijoiden vahvuutena näemme kokemuksen ja ymmärryksen järjestötoiminnasta, kyvyn itsenäiseen työskentelyyn, ahkeruuden ja oma-aloitteisuuden, soveltuvan koulutuksen sekä vihreän arvomaailman. Työntekijällä on oltava mahdollisuus ilta- ja viikonlopputöihin. Tehtävän hoito edellyttää erinomaista suomenkielen taitoa, ruotsi ja englanti lasketaan eduksi.

Tehtävä on kokopäiväinen 37,5 tuntia viikossa. Palkkaus sopimuksen mukaan.

Hakemukset ansioluetteloineen ja palkkatoivomuksineen on lähetettävä sähköpostiosoitteeseen hevi@vihreat.fi viimeistään 27.5.2013. Haastattelut järjestetään kesäkuun alussa.

Lisätietoja antavat Helsingin Vihreiden toiminnanjohtaja Outi Silfverberg, puh. 040 754 3313 sekä puheenjohtaja Hannu Oskala, puh. 044 530 4712.

Jäsenyyden hakemisesta linjattiin viime syksynä kaupungin globaalin vastuun strategiassa. Linjaus vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä syrjinnän vähentämisessä lisättiin strategiaan vihreiden ehdotuksesta.

- Helsingissä on halua puuttua entistä voimakkaammin rasismiin. Jokainen voi kyseenalaistaa omia ennakkoluulojaan, mutta tarvitaan myös kaupunginlaajuisia toimia. Verkoston jäsenyys edellyttää, että kaupungit osoittavat, millaisin täsmällisin keinoin aiotaan edistää rasismin tiedostamista, vahvistaa kaupunkilaisten osallistumista sekä tukea rasismin uhreja, toteaa vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari.

- Rasismin ja sen eri ilmenemismuotojen kitkemiseen on etsittävä uusia välineitä. Verkostoon kuuluu yli 100 eurooppalaista kaupunkia jotka jakavat onnistumisia ja parhaita toimintamalleja rasismin ja syrjinnän ehkäisemiseksi sekä yhdenvertaisuuden ja kulttuurisen monimuotoisuuden edistämiseksi, toteaa vihreän kaupunginhallitusryhmän puheenjohtaja Tuuli Kousa.

Eurooppalaisista pääkaupungeista verkostossa ovat mukana Berliini, Bern, Dublin, Lontoo, Madrid, Nikosia, Pariisi, Pietari, Riika, Rooma, Sarajevo ja Tukholma.

Verkoston nettisivut: http://www.eccar.info/

Lisätietoja:
Emma Kari, 044 300 6801
Tuuli Kousa, 050 543 7374

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Helsingin, ja koko Helsingin seudun kannalta nyt esitetty metropolimalli on huono. Se säilyttää lähes kaikki nykyiset ongelmat ja luo tukun uusia. Eikä se vie meitä piiruakaan lähemmäs toimivaa kaksiportaista demokratiaa.

Siksi nyt on valittava kuntaliitosten tie. Pääkaupunkiseudun kunnat on liitettävä yhdeksi kunnaksi. Samalla lähidemokratiaa täytyy kehittää sen sisällä, kuntauudistuksesta riippumatta.

Helsingin seutu on suurten haasteiden edessä. Nykyinen, kuntien vapaaehtoiseen yhteistyöhön perustuva malli on muodostunut jähmeäksi ja sekavaksi hallintohimmeliksi. Erikoissairaanhoidolle, jätehuollolle ja joukkoliikenteelle on kullekin omat kuntayhtymänsä. Liikenteestä ja maankäytöstä tehdään erillissopimuksia valtion kanssa. Östersundomissa tehdään yhteistä osayleiskaavaa ja Länsimetroa taas yhteisellä yhtiöllä.

Kuntarakenne ohjaa seudun kunnat taistelemaan yrityksistä ja toivotuista asukkaista toisiaan vastaan, sen sijaan että ne pyrkisivät edistämään koko seudun menestystä. Ja kolikon kääntöpuolena alueet eriytyvät hyväosaisiin ja huono-osaisiin yhä jyrkemmin. Asuntopula pahenee ja hinnat nousevat jo keskituloistenkin ulottumattomiin.

Erilaisten kuntayhtymien ja erillissopimusten viidakko piilottaa päätökset ja vastuun kabinetteihin. Ei ole selvää kenellekään, kuka kaupunkilaisten palveluista oikeastaan päättää. Ei varsinkaan kuntalaiselle itselleen.

On selvää, että nykyinen, kuntien nimelliseen itsehallintoon pohjaava malli ei toimi. Onkin tärkeää, että Helsinki on avoimesti mukana etsimässä uusia ratkaisuja yhdessä naapurikuntien kanssa.

Tavoitteena on vaaleilla valittava päätöksentekojärjestelmä, joka ylittää pääkaupunkiseudun kuntarajat. Se tarkoittaa, että koko seutua koskevat asiat on päätettävä koko seudun tasolla, mutta paikallista naapurustoa koskevat taas lähellä asukkaita. Liikennejärjestelmä ei toimi, jos siitä päätetään paloissa, mutta toisaalta katujen lakaisuaikatauluja ei tarvitse päättää miljoonalle asukkaalle kerralla. Helsinki on jo liian iso toimiakseen vain yhdellä tasolla. Se tarkoittaa myös, että kaikilla tasoilla päätöksentekijät on valittava vaaleilla.

Selvitysmiesten nyt esittämä malli ei ole se, mihin pyrimme. On harhaista kuvitella, että pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyö paranisi liittämällä reuna-alueen kunnat mikä minnekin ja perustamalla uusi keskustelukerho metropolihallinnon nimellä.

Suurkuntien yläpuolinen metropolihallinto jäisi heikoksi eikä kykenisi lunastamaan niitä toiveita, joita sille nyt asetetaan. Maankäyttö tuskin tehostuisi. Yhteiset palvelut tuskin tehostuisivat. Hallintohimmeleistä ei tulisi juuri nykyistä selkeämpiä.

Ja 600 000 asukkaan kunnat eivät ole mitään lähidemokratiaa. Se lähidemokratia, josta puhumme, toimii kaupunginosan tai muutaman tasolla, ei puolen Uudenmaan kokoisissa yksiköissä. Lähidemokratiaa varten tarvittaisiin siis oikeastaan kolmaskin demokratiataso. Se ei ainakaan selkiytä seudun toimintaa eikä tee siitä äänestäjille ymmärrettävämpää. Toimivan metropolihallinnon oloissa kunnat olisivat pikemminkin nykyistä pienempiä.

Ehdotettu malli ei yksinkertaisesti ratkaise niitä ongelmia, joiden takia tähän selvitystyöhön on ryhdytty. Siksi tarvitaan kuntaliitoksia.

Arvoisa puheenjohtaja,

tämä ei ole tennistä. Emme voi jäädä odottamaan syöttövuoroa, jonka metropoliselvitys meille joskus ehkä antaa, vaan meidän täytyy itse hakea ratkaisua.

Helsingin tulee pyrkiä ja päästä mukaan Espoon, Kirkkonummen Vihdin ja Kauniaisten kuntaliitosselvitykseen. Mikäli Vantaa haluaa mukaan, hekin ovat toki tervetulleita.

- Uudet asuinalueet tarvitsevat toki katuja, joukkoliikennettä ja pyöräväyliä, joiden täytyy olla kunnossa ennen alueelle muuttamista. Kohtuullisten ja riittävien liikennesuunnitelmien sijaan nyt tarjolla on kuitenkin lähinnä järjettömän massiivisia ja kalliita tunneli- ja monitasoliittymäratkaisuja, joihin kaupungilla ei yksinkertaisesti ole varaa. Esimerkiksi Koivusaaren uuden asuinalueen rakentaminen on laitettu jäihin liian kalliin Länsiväylän kattamissuunnitelman takia, toteaa kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen Elina Moisio.

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa käsitellään huomenna tiistaina myös Veturitien liikennesuunnitelmaa, jolle täytyy löytyä ratkaisu ennen kuin Keski-Pasilan rakentaminen voidaan aloittaa. Suunnitelman kustannuksiksi on arvioitu 140 miljoonaa euroa ja on hyvin mahdollista, että kaupunginhallituksessa todetaan, ettei näin suuria rahoja löydy.

- Esitämme tiistaina, että Keski-Pasilan liikennesuunnitelma palautetaan valmisteluun ja toivomme, että suunnitelmalle löytyy kevyempi ratkaisu. Kaupunkisuunnitteluviraston tulee laatia suunnitelmalle stressitestit ja tutkia, kuinka suuria muutoksia suunnitelma kestää ilman, että liikenne menee tukkoon. Lisäksi tulee selvittää, kannattaisiko Veturitien keskelle suunniteltu viherkaista siirtää terveyssyistä autoliikenteen ja jalankulkijoiden väliin, kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen Osmo Soininvaara sanoo.

Kaikkia kaupungin investointeja täytyy tarkastella kaupungin investointiraamin rajoissa kokonaisuutena ja hankkeita täytyy priorisoida entistä tarkemmin.

- Keskiviikkona hyväksyttävässä valtuustostrategiassa linjataan, että liikenneinvestoinneissa priorisoidaan kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä edistäviä liikennehankkeita. Vihreät haluavat, että tämä selkeä linjaus näkyy myös liikennerahojen käytössä, sanoo vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari.

Lisätietoja:

Elina Moisio, 040 5755 988
Osmo Soininvaara, 045 121 4559
Emma Kari, 044 300 6801

Tänään kaupunginvaltuustossa käsiteltiin Helsingin strategiaohjelmaa tälle valtuustokaudelle. Kaupunginjohtaja Pajunen totesi edellisen valtuustokauden päätteeksi Helsingin epäonnistuneen eriarvoistumisen ehkäisyssä kaupungissa. Lapsen mahdollisuuksiin vaikuttaa entistä enemmän se, mihin kaupunginosaan ja sosiaaliluokkaan hän syntyy.

Vihreät saivat ohjelmaan keskeiset tavoitteensa ja kaupunkia kehitetään niin ekologisesti kuin sosiaalisesti kestävään suuntaan. Vihreät ovat kuitenkin pettyneitä etenkin puutteelliseen panostukseen koulujen ja lapsiperheiden tukemiseksi. Strategianeuvotteluiden jälkimainingeissa käydyissä budjettiraamineuvotteluissa ei muilta ryhmiltä saatu toivottua tukea lapsiperheiden eriarvoistumisen ehkäisemiseksi ja koulujen iltapäivätoiminnan järjestämiseksi.

- Helsingin kaupungilla työskentelee lastensuojelutyössä yli tuhat ihmistä, kun taas perheiden ongelmia ennaltaehkäisevässä neuvola- ja perhetyössä sekä perheiden erityispalveluissa on puolet vähemmän työntekijöitä. Vaikka lastensuojelussa puhutaan mielellään ennaltaehkäisystä, rahankäytössä tämä ei näy, Kari sanoo.

Eriarvoistumisen estämisen kannalta vihreät pitävät hyvänä, että strategiassa päätettiin laajentaa positiivisen diskriminaation ja ennaltaehkäisyn periaatteitta. Niissä kouluissa, joissa on eniten tukea tarvitsevia oppilaita, on oltava parhaat resurssit tuen tarjoamiseen.

- Helsingissä olisi syytä kokeilla perhekeskuksia terveysasemien toiminnan uudistamisen yhteydessä. Jos neuvolapalvelut, perhetyö ja lapsiperheiden kotipalvelu löytyisivät saman katon alta, olisi perheiden varhainen tukeminen helpompaa. Perheitä tukemalla ja torjumalla lapsiköyhyyttä voimme pysäyttää Helsingin eriarvoistumisen, Kari kiteyttää.

Lisätietoja:
Emma Kari, 044 300 6801

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsinkiin halutaan muuttaa, koska tämä on oikea kaupunki. Oikeassa kaupungissa koulu on lähellä, ratikalla pääsee harrastuksiin ja metrolla töihin. Hyvässä Helsingissä ystävät löytyvät lähikahvilasta tai leikkipuistosta, eikä lähimetsään mennäkseen ei tarvita autoa.

Me haluamme, että Helsingissä rakentaa urbaania kaupunkia kaupunkilaisille ja siihen nyt käsiteltävä valtuustostrategia tähtää. Rakentamistavoitetta kasvatetaan ja samalla kun kaupunkia tiivistetään, myös luonnon monimuotoisuutta lisätään ja Helsinkiin perustetaan metsäinen suojeluverkosto.

Vihreiden pitkäaikainen tavoite asumisen hintojen laskemisesta etenee, sillä autopaikkojen kustannukset tullaan kohdistamaan paremmin niiden käyttäjille. Nykyinen autopaikkanormi on kallis, epäoikeudenmukainen ja aikansa elänyt järjestelmä. Autopaikkojen kustantamista yhteisestä kukkarosta perustellaan lapsiperheiden tarpeilla, vaikka samalla nostetaan asuntojen hinnat niin korkeiksi, ettei monilla lapsiperheillä ole niihin varaa.

Liikennepolitiikassa mennään kokonaisuudessaan vihreään suuntaan. Pyöräilynedistämisohjelmaa viedään eteenpäin ja raitioliikennettä parannetaan poikkihallinnollisella ratikkaprojektilla. Tavoitteena on nyt kasvattaa kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta liikenteestä jopa prosenttiyksiköllä vuosittain. Tämän valtuustokauden aikana liikennehankkeista priorisoidaan tätä tavoitetta tukevia investointeja. Vihreät ovat tyytyväisiä myös siihen, että joukkoliikenneinvestoinnit on pääosin rajattu investointikaton ulkopuolelle.

Strategiaesitys asettaa uuden yleiskaavan tavoitteeksi energiatehokkaan kaupunkirakenteen. Kun vanha valtuusto vielä puoli vuotta sitten torjui vihreiden esityksen päästötavoitteiden tiukentamisesta, olemme nyt sitoutumassa vähentämään hiilidioksidipäästöjämme 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Me tiedämme hyvin, ettei tämä tavoite nosta Helsinkiä ilmastonmuutosta torjuvien kaupunkien etujoukkoon. Meidän onkin jatkuvasti etsittävä tapoja parantaa energiatehokkuutta ja leikata päästöjä.

Me emme halua jättää velkaamme lastemme maksettavaksi. Strategia ei vie kohti paniikkisäästämistä, mutta meidän on pystyttävä katsomaan entistä tarkemmin, että käytämme kaupunkilaisten verorahoja parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä kaudella meidän on oltava valmiita entistä tarkempaan taloudenpitoon ja pystyttävä tekemään asioita entistä paremmin.

Tästä paremmin tekemisestä on jo hyviä esimerkkejä. Helsingin kaupungilta eläkkeelle jääneiden keski-ikä on noussut kahdella vuodella ja sairauspoissaolot ovat vähentyneet. Uusi varhaiskasvatusvirasto toimii puolet pienemmällä hallinnolla kuin muut virastot keskimäärin. Se, että mietimme rahankäyttöä entistä tarkemmin, ei tarkoita sitä, että meillä on yhtäkään lastenhoitajaa tai opettajaa liian vähän.

Samalla kun mietimme uudestaan tilojen käyttöä ja toiminnan tehostamista, meidän on mietittävä uudestaan myös demokratian toimimista. Strategiassa linjataan, että Helsingin johtamisjärjestelmä tullaan uudistamaan kokonaisuudessaan ja uusi johtamisjärjestelmä otetaan käyttöön seuraavan valtuustokauden alussa. Tällöin kaupunginjohtajiston kokoonpanon on vastattava kunnallisvaalien tulosta ja luottamushenkilöiden toimintamahdollisuuksien on oltava nykyistä paremmat.

Me emme halua, että helsinkiläiset lapset kasvavat luokkayhteiskunnassa. Helsingissä eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa ja jatkuu läpi elämän. Lähes joka kymmenes lapsi on lastensuojelun asiakkaana. Pienten helsinkiläisten mahdollisuuksiin vaikuttaa entistä enemmän se, mihin kaupunginosaan ja sosiaaliluokkaan hän syntyy.

Kun rahaa on käytössä vähemmän, se on käytettävä siellä, missä tarve on suurin. Eriarvoistumisen estämisen kannalta on hyvä, että strategia laajentaa positiivisen diskriminaation ja ennaltaehkäisyn periaatetta. Niissä kouluissa, joissa on eniten tukea tarvitsevia oppilaita, on oltava parhaat resurssit tuen tarjoamiseen. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisen ja nuorten syrjäytymisen vähentämisen tulee näkyä kaikessa Helsingin päätöksenteossa.

Olisimme toivoneet, että muiden ryhmien halu panostaa lapsiperheiden eriarvoistumisen estämiseen olisi ulottunut myös raamibudjettineuvotteluihin. Olimme pettyneitä siihen, ettei halua koulujen ja lapsiperheiden tukemiseen riittänyt intoa rahankäytöstä päätettäessä ja nyt esimerkiksi tokaluokkalaisten iltapäiväkerhotoimintaa ei ole mahdollista toteuttaa.

Lastensuojelussa puhutaan mielellään ennaltaehkäisystä. Helsingin kaupungilla työskentelee lastensuojelutyössä yli tuhat ihmistä, kun taas perheiden ongelmia ennalta ehkäisevässä neuvola- ja perhetyössä sekä perheiden erityispalveluissa on puolet vähemmän työntekijöitä. Rahankäytössä ennaltaehkäisy ei siis näy.

Alueilla, joilla lastensuojelun tarve on suurin, on tarjottava perheille parhaat tukiverkostot. Neuvotoiminnassa tullaan nyt panostamaan erityistä tukea tarvitseviin alueisiin ottamalla käyttöön odotusaikainen kotikäynti. Näin tukiverkosto on valmiina ja mahdollisiin ongelmiin pystytään varautumaan jo ennen lapsen syntymistä.

Myös perhetyö- ja neuvolatoimintaa tullaan yhdistämään siellä, missä tarve ennaltaehkäisyyn on suurin. Terveysasemien toiminnan uudistamisen yhteydessä olisi hyvä miettiä, voitaisiinko Helsingissä kokeilla perhekeskuksia. Jos sekä neuvolapalvelut, perhetyö että lapsiperheiden kotipalvelu löytyisivät saman katon alta, olisi ongelmien ennaltaehkäisy helpompaa. Perheitä tukemalla sekä torjumalla lasten ja nuorten syrjäytymistä voimme pysäyttää Helsingin eriarvoistumisen.

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa strategiaohjelman hyväksymistä.

- Näin raju järjestelmällinen leikkaus merkitsisi vapaaehtoisen asukastoiminnan alasajoa. Leikkaukset ovat vastoin kaikkia kaupungin hienoja ja kauniita linjauksia asukasdemokratian kehittämiseksi, toteaa sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen Hannu Tuominen.

Asukastalojen rahoituksen ongelmana on ollut jo useita vuosia niiden hieman epäselvä paikka kaupungin koneistossa.

- Asukastalojen toimintaan sisältyy niin harrastustoimintaa, kulttuurityötä kuin sosiaalityötä eikä sosiaali- ja terveysvirasto ole välttämättä oikea taho vastaamaan toiminnasta, Tuominen sanoo.

Asukastoiminnan sijoittumista eri virastojen alle pyritäänkin selkiyttämään vireillä olevassa asukastaloselvityksessä, joka valmistuu vuoden loppuun mennessä. Myös keskiviikkona käsiteltävään kaupungin strategiaohjelmaan linjataan, että osallisuuteen ja demokratiaan tähtäävä aluetyö yhdistetään kaupungin kattavaksi kokonaisuudeksi. Vihreiden mukaan asukastalojen toiminta pitäisi sijoittaa pysyvästi kaupungin keskushallintoon.

- Asukastalojen toiminnan kannalta on kestämätöntä, jos jokaisen talon täytyy vuosittain hakea rahoitusta sekä perustella toimintansa aina uudelleen. Toiminnalle täytyy löytyä pysyvä koti ennen seuraavaa rahoituskierrosta, jotta jatkuvuus ja rahoituksen riittävyys pystytään takaamaan, sanoo vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari.

Lisätietoja:
Hannu Tuominen, 050 356 3486
Emma Kari, 044 300 6801

Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa 27.3. keskusteltiin ydinvoimasta ja halpatyövoimasta. Viimeksi mainittu teema tuli esille valtuutettu Yrjö Hakasen (skp) esittämässä kyselytuntikysymyksessä. Se koski tuoretta Viron korkeimman oikeuden päätöstä, joka edellytti, että Virosta Suomeen lähetetyille työntekijöille maksetaan suomalaisten työehtosopimusten mukaista palkkaa. Hakanen halusi tietää, miten Helsinki aikoo hankinnoissaan varmistaa, että näin myös käytännössä toimitaan.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen vastasi, että Helsinki pyrkii osaltaan kitkemään harmaata taloutta ja siihen liittyvää alipalkkausta yhteistyössä muiden viranomaisten sekä rakennusteollisuuden kanssa. Kaupunki muun muassa edellyttää urakoitsijoilta, että Suomen lain edellyttämiä työsuhteen vähimmäisehtoja koskevat vaatimukset sisällytetään aliurakoita koskeviin tarjouspyyntöihin ja urakkasopimuksiin.

Pienen ikuisuuden valmistumaisillaan olleen Olkiluoto 3 -ydinvoimalayksikön (OL3) rakennustyömaalla on raportoitu olevan alipalkattua ulkomaista työvoimaa, hurjimpien väitteiden mukaan jopa kahden euron tuntipalkalla (Rakennuslehti 03.06.2010). Helsingillä on lusikkansa tässäkin sopassa.

Olkiluoto 3:n piti alkuperäisen aikataulun mukaan olla valmis 2009, näillä näkymin se alkaisi mahdollisesti tuottaa sähköä vuonna 2016. Samoin rakennushankkeen budjetti on noussut alkuperäisestä 3 miljardista eurosta noin 8,5 miljardiin euroon. Siksi voimalahanke pyysi osakkailtaan rahaa osakaslainan ja osakeannin muodossa.

Kuten valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari totesi, vihreiden mielestä Helsingin tulevaisuuden pitäisi olla energiatehokkuuden lisäämisessä ja kestävässä energiantuotannossa. Siksi vihreät esittivät, että Helsinki jättäisi osallistumatta EPV Energia Oy:n ja Pohjolan Voima Oy:n osakeanteihin ja aloittaisi valmistelut Olkiluoto 3:n omistuksista luopumista varten.

Esityksemme kaatui 48-32 kokoomuksen ja demareiden äänin. Takaiskusta huolimatta nyt ei ole oikea hetki jäädä tuleen makaamaan, vaan varmistaa, että Helsinki irtautuu suunnitteluvaiheessa olevasta Olkiluoto 4 -hankkeesta sekä Vantaan Energian kautta omistamastaan Fennovoimasta. Tässä voisi ottaa mallia esimerkiksi Kuopiosta, joka luopui muutama päivä sitten kaikista Fennovoiman omistuksistaan kokoomuksen johdolla.

Erkki Perälä, kaupunginvaltuutettu

Jos budjetti on miinuksella, joudutaan aina ensimmäiseksi leikkaamaan ei-lakisääteisistä palveluista. Kaupungilla ei ole lakisääteistä velvollisuutta järjestää kaikille alakoululaisille iltapäiväkerhopaikkaa. Helsinki on kuitenkin kuluvana lukuvuonna tarjonnut iltapäivätoimintaa 1- ja 2-luokkalaisille lasten ja perheiden arjen turvaamiseksi. Iltapäiväkerhoihin on ilmoittautunut Helsingissä vuosi vuodelta enemmän oppilaita, joten toiminnalle on selvästi kysyntää. Jos 2-luokkalaisten iltapäivätoiminta lakkautetaan, riskinä on, että etenkin pienituloisten perheiden pienet lapset jäävät koulupäivän jälkeen ilman valvottua ja turvallista toimintaa.

Iltapäivätoiminnan järjestämiseen nykyisessä laajuudessa kaikille halukkaille 1-ja 2-luokkalaisille lapsille riittäisi puoli miljoonaa euroa. Summa ei ole suuren suuri ja toiminnan lakkauttamisen vaikutuksista koituvia kustannuksia voi vain arvailla. Raamineuvotteluiden lopputulema on pahassa ristiriidassa valtuuston asettamien tavoitteiden kanssa, joista yksi koskee iltapäivätoiminnan järjestämistä kaikille halukkaille 1-ja 2-luokkalaisille.

Valtion jo Helsingille myöntämiä erityisavustuksia opetusryhmien koon pienentämiseen sekä koulujen välisten oppimiserojen kaventamiseen ei viime viikonlopun neuvotteluissa kirjattu budjettiraamiin lainkaan ja neuvotteluissa sovittiin, että avustuksiin palataan syksyn budjettineuvotteluissa. Valtio on myös jo myöntänyt Helsingille 520 uutta ammatillisten opintojen aloituspaikkaa ja Helsinki tulee saamaan valtiolta syksyllä viisi miljoonaa euroa valtionosuuksia, jos otamme uudet aloituspaikat vastaan. Näitä tulossa olevia avustuksia ei myöskään kirjattu viikonpolun neuvotteluissa opetustoimen raamipohjaan. Tämä ei kuitenkaan saa estää Helsinkiä ottamasta vastaan kipeästi tarvitsemiaan ammatillisen opetuksen aloituspaikkoja: Helsingissä jää joka yhteishaussa tuhat helsinkiläistä nuorta ilman opiskelupaikkaa. Heistä suuri osa pystytään sijoittamaan perusopetuksen 10-luokille ja esimerkiksi työpajoille, mutta silti joka syksy 400 helsinkiläistä nuorta katoaa tilastoista. He juuri ovat paljon puhuttuja syrjäytyviä, kadotettuja nuoria.

Vihreät edellyttävät, ettei Helsinki pahenna nuorten tilannetta omilla ajattelemattomilla budjettiteknisillä kikkailuillaan vaan syksyllä varmistetaan, että Helsinki pystyy ottamaan vastaan valtion myöntämät uudet aloituspaikat. Myös opetusryhmien pienentämiseen myönnetyt varat on käytettävä siihen, mihin ne on tarkoitettu: muuten valtio perii takaisin jo opetusryhmien pienentämiseen Helsingille myöntämiään avustuksia. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisen ja syrjäytymisen vähentämisen tulee näkyä kaikessa Helsingin päätöksenteossa.

Outi Alanko-Kahiluoto
kaupunginvaltuutettu, opetuslautakunnan puheenjohtaja