Helsingin Vihreät saivat alkunsa Helsinki-liikkeestä, joka perustettiin vuonna 1976. Kaksikymmentäkuusi vuotta myöhemmin Helsingin Vihreät on Helsingin toiseksi suurin poliittinen ryhmä.

Tästä linkistä pääset lukemaan Helsingin Vihreiden arvoista ja tavoitteista.

Helsingin Vihreät perustettiin Helsinki-liikkeen nimellä kesällä 1976. Autoliikenteen ylivaltaan, vanhojen rakennusten purkamiseen ja muuhun kaupunkisuunnittelun silloiseen surkeuteen ja vaihtoehdottomuuteen tuskastuneet halusivat osallistua saman vuoden kunnallisvaaleihin. Lista sai äänistä 1,7 % eikä yhtään valtuutettua, mutta ajatus vaikuttamisesta ja uusi poliittinen liike olivat syntyneet.

Uutta pontta Helsinki-liike sai kolme vuotta myöhemmin, kun Koijärvi padottiin ja Lepakko vallattiin. Vuoden 1980 kunnallisvaaleissa valtuustoon valittiin Ville Komsi ensimmäisenä vihreänä.

Vuoden 1983 vaaleissa valittiin ensimmäiset vihreät kansanedustajat, Kalle Könkkölä Helsingistä ja Ville Komsi Uudeltamaalta. Kannatus kasvoi tasaisesti 80-luvulla: seuraavissa vaaleissa 1987 helsinkiläisiä kansanedustajia valittiin jo kaksi (Pekka Haavisto ja Osmo Soininvaara), vuonna 1991 kolme (Pekka Haavisto, Heidi Hautala ja Hannele Luukkainen). Kunnallisvaaleissa kannatus oli 80-luvulla melko vakaa, ensin 8,2 % (1984) ja sitten 7,6 % (1988). Vihreä liitto perustettiin Kalevalan päivänä 1987.

90-luvulla kannatus kasvaa

Vihreiden valtakunnallinen suuri läpimurto tapahtui vuoden 1992 kunnallisvaaleissa. Yhtäkkiä puolueella oli tulossa enemmän luottamushenkilöpaikkoja kuin puolueella oli jäseniä. Helsingin tilanne oli hyvin samankaltainen. Vihreät nousivat kirkkaasti kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi valtuustossa. Vaaleissa valittujen 15 valtuutetun lisäksi ryhmään liittyi liberaalien ainoa valtuutettu. Vaaleja seuranneissa lautakuntapaikkaneuvotteluissa vihreät saivat mm. terveyslautakunnan, joukkoliikennelautakunnan ja rakennuslautakunnan puheenjohtajuudet.

Kunnallisvaalien suuren voiton jälkeen eduskuntavaalit 1995 tuntuivat tappiolta, vaikka paikkaluku säilyikin. Kaikki kolme kansanedustajaa tosin vaihtuivat, kun valituiksi tulivat Tuija Brax, Irina Krohn ja Osmo Soininvaara. Vaalien jälkeen vihreät pääsivät ensimmäistä kertaa hallitukseen, ministerinään helsinkiläinen Pekka Haavisto.

1996 kunnallisvaaleissa vihreät vakiinnuttivat 18,4 prosentin kannatuksella asemansa yhtenä Helsingin kolmesta suuresta. Valtuustoryhmän koko säilyi 16 valtuutetussa eli samana kuin ennen vaaleja, vaikka valituksi tuli yksi vihreä enemmän kuin neljä vuotta aiemmin. Vihreät saivat paikan valtuuston puheenjohtajistoon vuoden 1998 alusta alkaen.

Eduskuntavaaleissa 1999 vihreiden helsinkiläiskansanedustajien määrä nousi kolmesta neljään. Valituiksi tulivat Tuija Brax, Irina Krohn, Anni Sinnemäki ja Osmo Soininvaara.

Europarlamenttivaaleissa 1996 ja 1999 helsinkiläinen vihreä Heidi Hautala valittiin parlamenttiin. Vuoden 1999 vaaleissa hän oli koko maan äänikuningatar saaden yksin 9,3% kaikista äänistä. Myös Matti Wuori valittiin europarlamenttiin 1999.

Vihreät Helsingin nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi

Helsingin vihreiden jäsenmäärä on kasvanut voimakkaasti 2000-luvun alussa. Eri puolille kaupunkia perustettiin paikallisia vihreitä järjestöjä. Lisäksi syntyi omat järjestönsä nuorille, naisille ja ikäihmisille. Toimintaa ja tapahtumia alkoi olla moninkertaisesti kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Sähköpostia ja internet-sivuja käytettiin yhä enemmän luottamushenkilöiden ja jäsenistön väliseen keskusteluun.

Vuoden 2000 kunnallisvaaleissa Helsingin vihreät tekivät historiaa ohittamalla demarit ja nousemalla kaupungin toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Ensimmäistä kertaa asetettiin täysi 127 ehdokkaan lista. Kaupunkisuunnittelu nousi yleiskaavan ja Töölönlahden suunnittelun takia ykkösteemaksi. Vaalien tuloksena oli vihreille 23,5 prosentin ääniosuus ja 21 valtuutettua. Pekka Sauri valittiin kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi. Kaupunginhallituksen paikat nousivat kolmesta neljään. Vihreä puheenjohtaja johti neljää lautakuntaa. Vt. Reiska Laineen siirryttyä kesällä 2002 vasemmistoliiton ryhmästä vihreisiin, oli vihreän ryhmän koko nyt 22 valtuutettua.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa vihreiden neljä istuvaa kansanedustajaa saivat äänestäjiltä jatkokauden. Ensikertalainen Johanna Sumuvuori nousi lähelle läpipääsyä, ja hänestä tulikin kansanedustaja vuonna 2006, kun Irina Krohn siirtyi eduskunnasta Elokuvasäätiön johtoon.

Kaupungin virkamiesjohtoon saatiin vihreää väriä, kun Pekka Sauri valittiin teknisen toimen (nykyään rakennus- ja ympäristötoimen) apulaiskaupunginjohtajaksi.

Vihreiden vaalivoittoputki katkesi vuoden 2004 kunnallisvaaleissa, joissa vihreät menettivät neljä paikkaa. Valtuustoon valittiin 17 vihreää. Syksyllä 2006 ryhmän koko pieneni 16 valtuutettuun vt. Hannele Luukkaisen loikattua kokoomukseen.

Kohti uusia haasteita!

Eduskuntavaaleissa 2007 Vihreät saivat taas vaalivoiton: viisi kansanedustajaa. Uutena Helsingin Vihreiden puheenjohtajana toiminut Outi Alanko-Kahiluoto sekä paluun Suomen politiikkaan tehnyt Pekka Haavisto. Tuija Braxista tuli oikeusministeri.

Vuoden 2007 lopussa Helsingin Vihreiden pitkäaikainen toiminnanjohtaja Olli Aalto siirtyi muihin tehtäviin ja uudeksi toiminnanjohtajaksi valittiin Maaria Haikarainen. Syksystä 2007 vuoden 2008 loppuun Helsingin Vihreillä työskenteli myös järjestösihteeri.

Voittoputki jatkui kunnallisvaaleissa 2008. Valtuustoryhmän koko palasi 21:een ja ääniä tuli enemmän kuin koskaan aiemmin missään vaaleissa. Uusia valtuutettuja olivat Emma Kari, Mari Holopainen, Essi Kuikka, Sanna Vesikansa, Julia Virkkunen, Tuuli Kousa ja Ville Ylikahri. Vihreät nousivat valtuuston toiseksi suurimmaksi ryhmäksi ja Otto Lehtipuu valittiin kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi.

Vihreiden helsinkiläinen kannattajakunta pysyi puolueen takana myös Europarlamenttivaaleissa keväällä 2009.  Heidi Hautala oli Helsingin äänikuningatar, eli sai kaikista ehdokkaista eniten ääniä Helsingin äänestysalueilta. Satu Hassi oli myös helsinkiläisten suosikkien joukossa, hän sai alueelta neljänneksi eniten ääni. Kummatkin valittiin europarlamenttiin.

Helsingin Vihreään piiriyhdistykseen kuuluvien jäsenjärjestöjen yhteenlaskettu jäsenmäärä rikkoi vuoden 2009 lopulla tuhannen jäsenen rajan. Vuoden lopulla työt vakituisessa työsuhteessa aloitti järjestökoordinaattori, jonka tehtäviin kuuluu myös vaalipäällikön työt – seuraaviin eduskuntavaaleihin päästiin siis valmistautumaan hyvissä ajoin.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Vihreät kokivat karvaan tappion. Vaikka Vihreiden valtakunnallinen äänimäärä putosi vain noin 1,5 %, vaalijärjestelmän vuoksi paikkamäärä eduskunnassa laski kolmanneksen. Vihreille jäi siis vain 10 kansanedustajaa, joista neljä Helsingistä: Outi Alanko-Kahiluoto, Pekka Haavisto, Anni Sinnemäki ja Osmo Soininvaara. Tuija Brax uusi kansanedustajan paikkansa Uudenmaan vaalipiiristä käsin.

Vaalitappion jälkeen Vihreiden jäsenmäärä lähti hurjaan kasvuun – kaksi kuukautta vaalien jälkeen jäsenmäärä oli noussut reilusta tuhannesta jäsenestä yli 1800:een.

Lue lisää Helsingin Vihreiden arvoista ja tavoitteista.